Venäläisklassikot ovat tyypillisesti pitkänpuoleisia, eikä Mihail Solohovin Hiljaa Virtaa Don poikkea kaavasta. Kasakoiden elämää Donin mutkan aroilla seurataan antaumuksella, koska kolmiosainen setti kestää äänikirjana yli 60 tuntia. Kuuntelu venähtää helposti useamman viikon mittaiseksi, mutta tässä tapauksessa se on vain positiivista.
Teos on kuuntelukokemuksena samankaltainen kuin Tolstoin Sota ja Rauha. Henkilöhahmoja on kymmeniä, joten hetki menee ihmetellessä kuka on kuka. Venäläiseen kulttuuriin olennaisena osana kuuluvat lempinimet sotkevat jälleen tilannetta ja pariin kertaan olin ihan sekaisin, että kenestä nyt oikein puhutaan.
Tarinan päähenkilö on Grigory Pantelevich Melekhov, Tatarskin kylässä jossain Donin varrella asuva kasakka. Hän tekee elämästään hankalaa rakastumalla naapurinsa vaimoon Aksiniaan, vaikka hänen isänsä pakottaakin hänet naimaan hyväsukuisen Natalian. Draamaahan siitä syntyy kun kaverin vaimon kanssa karkaa.
Kirja käsittelee suunnilleen vuosia 1912-1922. Kolmiodraaman lisäksi härdelliä tuo aluksi ensimmäinen maailmansota, ja sen perään Venäjän vallankumous. Donin kasakoiden elämä ja sen muuttuminen on kirjan kantavia teemoja. Kasakoiden tavat ja ajatusmaailma kuvataan realistisella ja kiinnostavalla tavalla. Solohov taitaa myös luonnon kuvaamisen, ja herättää aron henkiin.
Lukiessa jäin monessa kohtaa miettimään miten tarina on mennyt läpi neuvostosensuurista ja kirja on vieläpä noussut klassikon asemaan. Kommunistien touhut esitetään realistisessa valossa (lue: elintaso laskee rytisten), että ihmettelen miten kirjailijalle ei ole ehdotettu pakollista Siperian kiertomatkaa. Kaiken lisäksi Solohov on käsityksen mukaan ollut ihan ehta bolsevikki itsekin, joten kommunismin kannalta ei niin mairitteleva lopputulos jää ihmetyttämään.
Tarina etenee vailla sen suurempia kliimakseja, ja sen pariin palasi ihan mielellään. Kirjaa voi suositella erityisesti historiasta kiinnostuneille. Ensimmäisen maailmansodan itärintama on jäänyt vähemmälle huomiolle, enkä esim. tiennyt aiemmin saksalaisten miehitysjoukkojen hallinneen alueita aina Donille saakka. Myös vallankumouksen tapahtumat ja Venäjän sisällissodan moninaiset raakuudet tuovat uutta näkökulmaa Neuvostoliiton alkutaipaleeseen.
Päällimmäisenä kirjasta jää mieleen sodan mielettömyys ja päättäjien erkaantuminen reaalimaailmasta. Kasakka olisi tyytyväinen, jos saisi rauhassa viljellä tilaansa, mutta muiden sodat sotkevat elämän. Mieleen tulee väistämättä myös Täällä Pohjantähden alla -trilogian Jussi kuokkineen.
Kasakkaelämän kuvaus on kokonaisuutena mainio kuuntelukokemus. Lukija Veikko Honkanen vie tarinaa turhan hitaalla rytmillä, joten kuuntelin kirjan 125% nopeudella. Muuten lukija hoitaa työnsä mainiosti, ja henkilöitä alkaa tunnistaa lukijan puhetyylistä. Hyvä toteutus!
Arvosana: 4/5
