Aloin miettiä miksen ole vieläkään kahlannut läpi Philip K. Dickin tuotantoa? Kirjailijan tuotannosta on jalostunut monia katsomisen arvoisia leffoja, loistavan Blade Runnerin lisäksi mm. kasariklassikko Total Recall ja kohtuuhyvä Minority Report. Myös ”The man in the high castle” on päätynyt isolle ruudulle Amazonin tv-sarjaksi, mutta sen aika olkoon myöhemmin. Ensin luetaan tarina siinä muodossa missä se on tarkoitettu.
Odotukset olivat pilvissä, ja onneksi linna kurottaa riittävän korkealle. Dick maalailee uskottavan dystopian vaihtoehtoisesta maailmasta, jossa liittoutuneet hävisivät toisen maailmansodan: Saksa hallitsee Euraasiaa ja Japani Kaakkois-Aasiaa sekä Tyynenmeren aluetta. USA on jaettu kahtia voittajien kesken, ja ainoastaan Kalliovuorten alue on säilynyt vapaana. (Miksi muuten aina Kalliovuoret?). Natsit ovat päässeet toteuttamaan itseään ja tehneet selvän niin juutalaisista, slaaveista kuin koko Afrikastakin. Fuhrerin pallille on tunkua tuttujen nimien kamppaillesta vallasta, ja ainoastaan yksi on joukosta poissa: Hitler on eläköitynyt ärhäkän syfiliksen vuoksi.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat japanilaisten hallitsemaan San Franciscoon (kirjailijan kotikaupunkiin), sekä vapaalle alueelle. Vaihtoehtomaailma on kuvattu realistisesti, ja totalitarismin ikeessä kamppailevat henkilöt tavoitteineen ja pelkoineen uskottavasti. Lukiessa melkein kuulee fasistien saappaiden kopinan.
Kirjan päähenkilöt lukevat suosittua (ja tietysti kiellettyä) kirjaa ”The Grasshopper lies heavy”, jonka vaihtoehtoisessa todellisuudessa liittoutuneet voittivat sodan. Tämäkään kirja ei vastaa meidän maailmaamme, joten vaihtoehtoisten todellisuuksien ystävät saavat nannaa koko rahalla. Lukija haluaisi käsiinsä tämänkin teoksen kokonaisuudessaan kirjan lyhyiden lainausten sijaan (we need to go deeper).
Kirja kuljettaa muutamaa toisiinsa enemmän tai vähemmän liittyvää juonikuviota. Kokonaisuus pysyy hallussa, mutta loppu jää omaan makuun turhan avoimeksi. Dick suunnitteli kirjalle jatkoa ja aloitti moneen kertaan jatko-osan kirjoittamisen, muttei lopulta kuitenkaan halunnut enää toista kertaa ”lukea natseista”. Natseja hirmutekoineen vilisee kieltämättä kirjan sivuilla siihen malliin, että herkkänahkaisten lukijoiden ja kukkahattutädeiksi tunnustautuvien kannattaa suosiolla kiertää kirja kauempaa.
Saksalaisten ylivoimaiset aseet (vaikka Königstiger, Me-262 tai Flak-41) ja Hitlerin typerät päätökset ovat aina jättäneet tilaa jossitteluun, joten kirja imee väkisin mukaansa insinöörishenkisen lukijan, varsinkin jos myös toinen maailmansota yhtään kiinnostaa. Samoin scifiin ja etenkin dystopioihin tykästynyt tuskin saa kirjaa käsistään. Kun itsessä yhdistyvät nämä kaikki, niin tälle on pakko antaa täysi vitonen.
Arvosana:
5/5
