Alussa olivat suo, kuokka, ja Jussi. Jussi raivasi suon ja rakensi torpan, muttei saanut aikaiseksi tehdä vuokrasopimusta kirjallisena. Epic fail.
Väinö Linnan trilogia kuvaa Koskelan perheen elämää puolen vuosisadan ajan. Tarina alkaa Jussin pyytäessä ja saadessa pappilan suon nurkalta torpanpaikan itselleen, ja etenee tulevaisuuteen kolmen sukupolven verran. Tutuksi tulevat muutkin Pentinkulman kyläläiset.
Suurteos kuljettaa lukijan vuodesta 1884 vuoteen 1951. Tälle ajalle sijoittuvat Venäjän sortovuodet, vuosisadan alun suurlakot, Suomen itsenäistyminen, sisällissota, kielikysymys, Lapuan liike, lamavuodet ja vielä Talvi- ja Jatkosodatkin. Taustamateriaalia piisaa ja Laine kuuleman mukaan perehtyi kirjaa kirjoittaessaan niin ajan lehtiin kuin eduskunnan pöytäkirjoihinkin.
Suomi oli 1800-luvulla koko maanosan peränäre ja elintaso sen mukainen. Euroopan viimeiset suuret nälänhädät koettelivat juuri Suomea, pahimmin Kainuuta, muttei Hämeessä ollut sen hehkeämpää. Kansa eli maanviljelyksen varassa ja pelkäsi hallaa. Maatalous oli työvoimavaltaista, ja suuri osa työllistyi renkeinä ja piikoina. Maanomistajilla oli usein maillaan torppareita, jotka viljelivät muutaman hehtaarin peltoalaa ja maksoivat vuokran työllään.
Työväenliike nousi Suomessa vastarintaan olojaan kohentaakseen. Silloin sille oli paikkansa, kun työpäivä oli auringonnoususta laskuun, ja sen jälkeen hoidettiin omat pellot. Linna valottaa ensimmäisessä osassa mestarillisen neutraalisti talollisten ja työväen väliin nousevaa skismaa, eikä sorru tekemään toisesta osapuolesta pahista.
Punakapina, sisällissota, veljessota, tai mitä nimeä rähinästä nyt haluaakaan käyttää, on toisen kirjan keskiössä. Kakkososa on mainio kuvaus ideologiaan ripustautumisen haitoista ja koston kierteestä. Niskan päällä olevat eivät tarvitse kuin tekosyyn veriteoille. Ihmishenki on halpa.
Kolmannessa osassa osat vaihtuvat, kun Lapuan liike haluaa hävittää sosialistit. Maa on jakautunut, kun Akateeminen Karjala-Seura puuhaa Suur-Suomea Saksan tuella, ja kommunistit odottavat Neuvostoliiton vapauttavan työläiset. Lopulta sota syntyy tunnetuin seurauksin.
Nautin itse eniten kirjan historiallisuudesta. Trilogia avaa historiallisia tapahtumia niiden läpi eläneiden silmin, ja tulos vaikuttaa erittäin realistiselta. Teos nivoutuu erinomaisesti kansainvälisiin tapahtumiin ja hahmojen tulkinnat niistä antavat lukijalle ahaa-elämyksiä. Henkilöhahmojen toiminta on perusteltua ja kirjailija pystyy avaamaan heidän ajatteluaan. Kirja avaa myös omien vanhempien ja isovanhempien ilmeisen vaikeasti avautuvaa mielenmaisemaa.
Linnan ote tuntuu herpaantuvan trilogian edetessä, kun henkilöhahmot alkavat käydä stereotyyppisiksi. Yltiökommunistit ja suursuomi-intoilijat lyövät oikeastaan jo yli. Noh, toisaalta nykypäivän kiihkoilijat ovat aivan yhtä ylilyöviä!
Kirjaa ei voi olla lukematta nykypäivään peilaamatta. Nykypäivän vasemmiston retoriikka ei ole muuttunut mihinkään, ja edelleen heiltä puuttuu ymmärrys maailman toiminnasta – vaikka Pentinkulman kouluja käymättömiin punaisiin nähden nykydemarilla on tietoa esim. Neuvostoliiton sosialismikokeilun tuloksista ja joku lienee käynyt kansantaloustieteen peruskurssinkin. Väkivallan ihannointi ja oman käden oikeus on edelleen muotia. En oikein ymmärrä, miksi on OK pommittaa synagoga jos haluaa rauhaa Palestiinaan.
Sen paremmin ei mene oikeistollakaan. Äskettäinen kansanedustajan pahoinpitely (murhayritys?) on kuin tuulahdus Lapuan liikkeen suuruuden ajoilta. Historiaa tuntemattomat ihmiset on tuomittu toistamaan sitä.
Kirja on kaikessa laajuudessaan onnistunut, ja Linna pitää langat hyvin käsissään. Parhaiten toimivat kaksi ensimmäistä osaa kolmannen jäädessä vähän kuin pakkopullaksi (arvosanat osioille voisivat olla 5,4, ja 3). Siinäkin on silti hetkensä.
Lukemisen sijaan kuuntelin teoksen äänikirjana. Veikko Sinisalo hoitaa lukijan roolin mainiosti ja 85 tuntinen(!) setti soljuu sujuvimmin 1,4-kertaisella nopeudella. Fiilistä lukemiseen toi taustapuuhastelu, sillä oman torpan ulkoverhousta naputellessa on helppo samaistua omaa taloaan rakentavan uudisraivaajan tuntemuksiin.
Suomalaisen kirjallisuuden klassikko kuuluu jokaisen lukulistalle. Tämä on paitsi viihdyttävä, niin myös auttaa ymmärtämään suomalaisuutta ja syvään juurtuneita asenteita. Lisäksi neutraali kuvaus punaisten ja valkoisten ajatustenjuoksusta auttaa ymmärtämään mihin kinastelu voi pahimmillaan eskaloitua ja kannustaa löytämään jonkin järkevämmän ratkaisun ongelmiin.
Arvosana: 4/5
