Venäläisklassikoita moititaan raskaasta luettavuudesta, eikä Sota ja Rauha ole poikkeus. Painettuna 1500 sivua täyttävä neliosainen teos tuntui tiukalta taklattavalta, ja olisi valloittanut yöpöydän turhan pitkäksi ajaksi, joten päädyin äänikirjaan. Julkisivurempan taustamateriaalina 70 tuntinen setti menikin hujauksessa.
Sota ja Rauha kuvaa viiden venäläisen aatelissuvun elämää 1800-luvun alussa. Kirjan tarina linkittyy Napoleonin sotiin, ja se kattaa kutakuinkin ajan venäläisten Austerlitzissa kokemasta rökäletappiosta Napoleonin kukistumiseen epäonnistuneen Moskovan sotaretken jälkeen. Kirja on poikkeuksellinen kokonaisuus, jota en voi verrata mihinkään aiemmin lukemaani; en tiedä pitäisi tämä luokitella romaaniksi vai historiankirjaksi.
Tolstoi aloitti kirjan valmistelut 40 vuotta sodan päättymisen jälkeen, joten hän ehti haastatella henkilökohtaisesti sodan läpikäyneitä henkilöitä. Sen lisäksi hän on tutustunut historiallisten tekstien lisäksi aikalaisten päiväkirjoihin ja kirjeisiin. Lopputulos on mestarillinen. Sota ja Rauha loistaa realistisuudellaan, ja herättää kerronnallaan eloon 1800-luvun taistelukentät.
Pidin erityisesti sodankäynnin kuvauksista. Sodan julmuus ja arvaamattomuus, hallitsijoiden ja kenraalien ajatusten avaaminen, miehistön tunnelman vaihtelu innosta pelkuruuteen, ennakkosuunnitelmien pettäminen ensimmäisessä viholliskosketuksessa, toiveajattelu, ja muut sodan elementit piirtävät tarkan kuvan aikakauden sodankäynnistä. Tolstoi kykenee kurkistamaan jälkiviisauden ja sankariajattelun esiripun taakse, ja kertomaan sodasta poikkeuksellisen realistisella ja neutraalilla tavalla.
Nautin kirjan filosofisista ja pohtivista osioista, joissa ruoditaan sodankäyntiä ja mahtimiesten rajoitettua valtaa puuttua historian kulkuun. Näissä osioissa Tolstoi kuvaa tapahtumia eri näkökulmista osoittaen, ettei tapahtumista kunniaa keränneet oikeastaan vaikuttaneet asiaan, tai korkeintaan korjailivat jälkiviisauden voimin tekemiään päätöksiä. Erinomaista tavaraa.
Aatelissukujen tarina on sekin taidokkaasti kuvailtu, mutta hankalaa seurattavaa. Venäläisten nimikäytäntö on sekava, joten aina välillä menee sekaisin kuka on kuka. Henkilöä voidaan kutsua koko nimellä, tittelillä, etunimellä tai hellittelynimellä, joten katsoin parhaaksi pitää Wikipedian sivua auki tarkistaakseni kenestä puhutaan. Oppimiskäyrä on jyrkkä, ja vasta puolivälin jälkeen pääsin sisälle perheisiin.
Kirjassa on lukuisia mieleenpainuvia kohtauksia tai oikeastaan osioita. Lukukokemusta pilaamatta voi mainita venäläisten ensimmäisen taistelukosketuksen Napoleoniin (jossa pystyi aistimaan joukkojen liikkeet laaksossa), elämään pettyneen Pierren liittymisen vapaamuurareihin, Borodinon taistelu, Moskovan menetyksen aiheuttamat reaktiot, ja ennenkaikkea pohdinta miksi Napoleon epäonnistui. Oikeastaan koko kirja on huomattavasti tavanomaista kovempaa tavaraa, jota huippuhetket tahdittavat.
Ei arvosanaa tarvitse miettiä. Sota ja Rauha on ansainnut klassikon aseman.
Arvosana: 5/5
