Kuka murhasi rouva Skrofin esittelee Mika Waltarin toiseksi tunnetuimman hahmon eli komisario Palmun. Tarina on filmatisoitu nimellä Kaasua, komisario Palmu, kuten kaksi muutakin dekkaria Komisario Palmun erehdys ja Tähdet kertovat, komisario Palmu. Näiden lisäksi on tehty neljäskin Palmu-elokuva Vodkaa, komisario Palmu, jonka kanssa Waltarilla ei ollut enää tekemistä. Se sijaan Waltarin oma käsikirjoitus elokuvaan Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu jäi kuvaamatta pitkän 1963-1965 näyttelijälakon takia, mutta kenties se realisoituu Renny Harlinin pitkään työstämänä kansainvälisenä versioina joskus hamassa tulevaisuudessa.
Komisario Palmu on eläkeikää lähestyvä rikospoliisi, jonka tarinoita kuvataan peruspoliisi Toivo Virran silmin minä-muodossa. Kuten arvata saattaa, tarina kertoo rouva Alma Skrofista, joka löytyy kuolleena sängystään. Aluksi kuolemaa epäillään vahingoksi, mutta pian selviää, että asialla olikin murhaaja.
Dekkari toimii mainiosti. Hahmokatras on hauska, löytyy hulttiosukulaisia, rappiotaiteilijoita, kieroja saarnamiehiä ja turhan tiukan kasvatuksen saanut tytär. Lukija ei heti arvaa kuka on murhaaja, ja jännitys pysyy yllä.
Jostain syystä en ole nähnyt ainuttakaan Palmu-elokuvaa. Asia täytynee korjata, koska esimerkiksi Pentti Siimeksen roolia taiteilija Kuurnana pidetään erinomaisena.
Ei tämä parhaiden dekkareiden joukkoon nouse, mutta ihan mukavaa luettavaa kuitenkin. Enköhän lue lisääkin Palmuja.
Arvosana: 3/5
