Vieras mies tuli taloon on Mika Waltarin pienoisromaani vuodelta 1937. Teos jakoi aikanaan mielipiteitä, mutta nykyisin sitä pidetään Waltarin pienoisromaanien parhaimmistona. Kirjasta ja sen jatko-osasta on tehty kaksi elokuvaa, joten vaikutus suomalaiseen kulttuuriin on vahva.
Kuten arvata saattaa, vieras todellakin tulee taloon heti kirjan alussa. Salaperäinen Aaltonen, nuori ja vahvaharteinen työmies, saa emäntä Astridilta renginpaikan, vaikka talon nimellinen isäntä Alfred kovasti vastustelee. Mielisairas Alfred asuu lukitussa takakamarissa mielisairautensa vuoksi, ja Astrid sekä sydänvaivainen vanhaisäntä Hermanni joutuvat tekemään kaiken. On päivänselvää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Aaltonen laittaa paikat kuntoon ja köyhän talon kurja tilanne alkaa parantua. Hermannikin pitää tulokkaasta ja auttaa minkä kykenee, kun taas Alfred ajautuu ilmiriitaan itseään etevämmän Aaltosen kanssa. Kuten arvata saattaa, ihastuu Astrid komeaan renkiinsä, jonka hikistä, ruskettunutta selkää kuvaillaan jopa kiusallisen yksityiskohtaisesti.
Kisakirja
Mieskomeuden kuvailu tuntuu liioitellulta, mutta sillä voi olla syynsä. Waltari kirjoitti tekstin WSOY:n kirjoituskilpailuun taustansa salaten, joten kenties hän pyrki hämärtämään myös kirjoittajan sukupuolta. Tarinan taustat ovat jälleen kaikkein kiinnostavinta antia, sillä Waltari oletti kustantajan haluavan nostaa voittajaksi jonkun nuoren kyvyn, ja palkintoraadin puolella sen kovimmat nimet Koskenniemi ja Koskimies olivat kritisoineet häntä liiasta tuotteliaisuudesta – ihan niin kuin romaanin hinkuttaminen vuositolkulla tekisi tekstistä parempaa.
Waltari otti kisan tosissaan. Hän oli päivätöissä Suomen Kuvalehdessä ja valitteli kaikille, ettei muka sen takia ehtinyt osallistua kisaan. Hän palkkasi jopa konekirjoittajan naputtamaan tekstinsä, ettei joku neropatti tunnistaisi naputusjälkeä (se on kai konekohtainen). Kun kirjoituskisan deadlinea venytettiin parilla viikolla, hän totesi ehtivänsä osallistua hämäyksen vuoksi kisaan myös toisella teoksellaan Ei koskaan huomispäivää, joka taas oli niin peruswaltaria kun voi (ja vielä hänen tutulla kirjoituskoneellaan kirjoitettu). Temppu onnistui ja voitto tuli kotiin!
Vieras mies tuli taloon ei nouse suosikikseni. Ihan kuin teos olisi tehty voittamaan kisa, sillä teksti on jotenkin teennäistä ja varsinkin kuvailu menee överiksi. Päällimmäinen tunne on, että Waltari yrittää liikaa, sillä tarinan sulavuus kärsii, eikä teksti solju nautinnollisesti eteenpäin. Vahvat luonnon kuvaukset ikään kuin katkaisevat tarinan ja puhkaisevat lukijan kuplan ylitsevuotavuudellaan. Maalaiselämän kuvauksena teos silti onnistuu, vaikkei aivan Putkinotkon tasolle nousekaan.
Tarina on rankka ja ihmiskohtalot karuja jo ennen lopullista veritekoa. Suomi oli sata vuotta sitten erilainen paikka, mutten silti oikein jaksa ymmärtää moralistien rutinaa juonen kamaluudesta. Vieras mies saapui taloon on ihmiselämää kaikessa kauneudessaan, ja elämä ei ole aina kaunista kun jonkun tunteita loukataan. Kritiikki siitä ettei jostain aiheesta saisi kirjoittaa, on yksinkertaisesti älytöntä; eivät syrjähypyt ja tapot lopu sillä, ettei niistä kirjoiteta.
Perusmukavaa Waltaria, vaikkei tästä suosikkiani tullutkaan. Kannattaa ehdottomasti tutkia myös teoksen taustoja.
Arvosana: 3+/5
