Philip K. Dick kuuluu scifin klassikoihin ja kirjastosta löytyi lukuun Ubik. Kirjaa pidetään ilmeisen hyvänä ja jonkin sortin klassikkona – itse en tähän arvioon voi kuitenkaan yhtyä.
Ubik on dystopia maailmasta, jossa osalla ihmisistä on erikoisia paranormaaleja kykyjä. Päähenkilö Joe Chip pyrkii estämään oletettuja pahiksia käyttämästä paranormaaleja kykyjään ja lähtee kuuhun keikalle. Valitettavasti homma menee reisille ja aika alkaa kulkea takaperin.
En oikein itse inspiroitunut tarinasta. Epämääräiset puolikuolemaa vastaavat tilat ja koko paranormaalien kykyjen kavalkadi tuntuvat epäuskottavilta, ja juonessa on öljytankkerin kokoisia aukkoja. En tykännyt hirveästi, vaikka loppuun asti luinkin. En kuitenkaan jättänyt kesken, joten ei tämä ihan sysihuono ole. Ja mieluummin minä tätä luin iltasella kuin Marxin Pääomaa – vaikka tällä kriteerillä vaikkapa Naismystisismi on jo korkeakirjallisuutta.
Scifin ystäville lukuhetki on ihan jees. Onhan tätä jotkut kehuneetkin, joten vika voi olla lukijassakin. Selvitä silti ensin näkevätkö androidit unta sähkölampaista.
Arvosana: 2-/5
