Ihmisen on syytä altistaa itseään avoimin mielin asioille, jotka ovat hänen ajatusmaailmaansa vastaan. Parhaassa tapauksessa löytää omista oletuksistaan virheitä, jolloin omaa ajatusmaailmaansa voi muokata paremmin todellisuutta kuvaavaksi. Nyt nappasin lukuun vasemmiston pyhän kirjan eli syynissä Karl Marxin Pääoma. Tuleekohan minusta täysvasemmistolainen tämän luettuani?

No ei tule. Valitettavasti teos ei vakuuta lukijaa vasemmistolaisuuden hyvistä puolista, vaan pikemminkin alleviivaa ideologian vanhentuneisuutta ja harhaisuutta. Jo ensivaikutelma kirjasta on karmea. Sivut on leikattu vinoon ja liimaus on irronnut, vaikka kirja näyttää korkkaamattomalta. Naurattaa, koska vasemmiston käsissä asioilla on tapana ajautua rempalleen!

Koko kirjan luettuani tuomio on selvä: Marxin perustelut ovat normaalia vasemmiston satua. Lähtöoletus on, että työläistä riistetään, ja muutaman kehäpäätelmän kautta päädytään todistamaan, että näin tosiaan on. Huh huh, odotin oikeasti vähän enemmän.

Pääomaa lukiessa ei voi olla välttymättä mielleyhtymiltä Pikettyn pökäleeseen. Molempia yhdistää pitkät lauserakenteet ja massiivinen määrä ”dataa”, jonka tavoitteena on ilmeisesti laittaa lukijan pää pyörälle. Sanahelinää tässä on yksinkertaisesti liikaa, ensimmäiset sata sivua olisi voinut tiivistää alle viiteen. Sinänsä Marx esittää ihan oikeaa asiaa, eikä isompia asiavirheitä löydy. Ihmettelen vaan, kuinka yksinkertaiset asiat voi esittää näin monimutkaisesti.

Turhaa tauhkaa on todella paljon. Marx täyttää kirjaa lainauksilla poliitikkojen, yritysjohtajien ja eri mieltä olevien taloustietelijöiden sanomisista. Seassa on todellisia sammakoita, mutten oikein ymmärrä mitä näillä koitetaan todistaa: jos joku ihminen puhuu höpöjä niin ei se silti muuta faktoja. En voi olla huomaamatta yhteyttä nykyvasemmistoon, joka etsii erilailla ajattelevilta paheksuttavia lausuntoja siirtääksen huomion itse viestistä viestintuojaan.

Aika pian huomaa, että pääoma on kuin exceltaulukko, jonka lähtöarvot ovat pielessä ja lopputulokseen ”riisto=true” päädytään muutaman circular referencen kautta. Keskustelu käy tulosten ympärillä, eikä kukaan kyseenalaista oletusten paikkansapitävyyttä. Esimerkiksi työläisen reiluksi korvaukseksi oletetaan tietty tuntimäärä jonka ylittävä osa on riistoa; vaikka ymmärrän keskustelua käytävän keskiarvoilla ei missään edes mainita ihmisten työpanoksissa olevan eroa. Onkohan vasemmistolaisten toistama mantra ”palkalla pitää pärjätä” peräisin näistä kuvitelmista?

Ajatukset ovat välillä todella harhaisia. Marx väittää mahdottomaksi vaihtaa tavaroita voitolla muuten kuin huijaamalla. Tälläkin viikolla olen tarvitsemiani tavaroita ostaessa ollut kiitollinen maailmanlaajuisesta valikoimasta. Olen myös myynyt palveluitani (ihan voitollisesti, vaikka kate% tuntuukin aina liian pieneltä) niitä tarvitseville ja ihan vapaaehtoisesti ostaville. Marx ei ymmärrä, että tuotteiden valmistaminen alle markkinahinnan ja siten voiton tekeminen ei ole huono juttu, vaan koko nykyisen hyvinvointimme perusta!

Kaavat jolla lasketaan työntekijän riistoa ovat muutenkin epäselviä ja perusteettomia. Miksi lisäarvo edes on työntekijän riistoa eikä yrittäjän reilua arvonlisää? Missään kohtaa yhtälöitä ei huomioida kapitalistin tuotantoprosessiin sijoittamaa tietotaitoa, nykyaikaisemmin sanoen innovaation vaikutus unohdetaan.

Marx myös väittää, että jos 1000€ konetta käytetään tuotantoprosessissa se voi lisätä arvoa vain 1000€ – ei enempää tai vähempää. Kirjanpidollisesti tämä toki on oikein, kun kone poistetaan taseesta hankintahinnastaan (ja käyttökulut vähennetään tuloslaskelman puolella), mutta vaikuttaa siltä että Marx kuvittelee koneen lisäarvon myös todellisuudessa rajoittuvan sen kuluihin – jolloin syntynyt lisäarvo on pakko siirtää jonnekin muualle, kuten työntekijöiden ansioksi.

Mietitään nyt hetki. Kun vaikka ojankaivuu onnistuu käsipelillä niin, että hintaa tulee vaikka parikymppiä per metri, niin miksi kaivinkoneen ansiosta 99% alennuksella syntyvä oja olisi työntekijän alistamista – etenkin kun konemiehelle vielä maksetaan enemmän kuin lapiomiehelle? Mistä näitä typeriä ideoita tulee – eikö ole selvää, että ojankaivajan satakertainen tuotos kaivurin puikoissa on lähes kokonaan kaivurin ansiota? Marx unohtaa kokonaan kaivurin kehittäjän IPR-oikeudet, kaivurinvalmistajan panostukset luotettavan koneen kehittämiseksi ja tietysti sen, että kaivuri pitää myydäkin ennen kuin ostaja siitä pääsee hyötymään.

En ymmärrä miksei vasemmisto näe, että heidän keisarinsa kekkuloi alasti. Itse asiassa epäilen, onko tasa-arvoa tavoittelevassa vihervasemmistossa luettu lainkaan Marxia. Kirjassa on nimittäin välillä varsin hassuja väitteitä; Marx esimerkiksi paheksuu teollistumisen mahdollistamaa naisten työssäkäyntiä, sillä se jakaa miehen työarvoa naiselle!

On kirjassa jotain hyvääkin. Tapa, jolla Marx esittelee teollisuuden innovaatioita tekee lukemista paikoin jopa miellyttävää: esimerkiksi höyryvasaraa kuvataan niin raskaaksi, ettei Thor sitä jaksaisi heiluttaa! Koneista kiinnostunut insinööri voisi jopa pitää joistain luvuista, mikäli Marx ei sekoilisi taloustieteen puolella.

Silti Karl Marx esittäytyy lukijalle luddiittina, joka paheksuu teknologista kehitystä. Hän kuvaa käsityömäisen ja manufaktuurimaisen paremmuutta suhteessa konetyöhön, josta hän ei kykene löytämään hyviä puolia. Marx esittää, että teollistuminen vaatii isoa reserviä työttömiä, ja kun työvoiman tarve koko ajan vähenee syntyy tästä paheneva kierre. Hänen mukaansa kapitalismi siis johtaa jatkuvaan kurjistumiseen ja tuloerojen kasvuun, mitä vasemmisto jaksaa edelleen jankata, vaikka 150 vuotta historiaa on osoittanut sen täysin vääräksi väittämäksi (ja Venezuelasta tai Neuvostoliitosta voi hakea lisätodisteita). Mikään ei koskaan muutu, ja nytkin pelätään tekoälyn ja automaation vievän työpaikat.

Toinen hyvä osio on 1800-luvun olojen kuvaaminen tehtaissa, kaupungeissa ja maaseudulla. Tottakai lukija ymmärtää, että tilanne on toki ollut kestämätön ja työläisten asemaa on ollut pakko parantaa. Vaikka työläisten asian ajaminen on ollu tärkeää vuosisata sitten, on lukijan vaikea ymmärtää, miksei vasemmisto ole kyennyt päivittämään näkemyksiään ja iskulauseitaan, vaikka maailma on muuttunut radikaalisti? Työntekijän asema kun on nykyisin jo vahvempi kuin työnantajan. Jos et usko, niin mieti kumpi on vahvemmilla ratkaistaessa näkemyseroa työn ehdoista: perus pikkufirman yrittäjä vai ammattiliiton liki rajattomiin resursseihin nojaava työntekijä?

Kokonaisuutena tämä kirja on historiallinen kuriositeetti, jonka ansiot jäävät vähänlaisiksi. Tätä herkkua olisi jäljellä vielä kaksi osaa, mutta tällä hetkellä mielenkiinto ei kyllä riitä urakan jatkamiseen. Jos tästä jotain hyvää hakee, niin kenties jossain keskustelussa pääsee kysymään punalipun liehuttajalta kuinka paljon hän on itse Marxia tutkinut. Laiha lohtu.

Arvosana: 1/5