David Epsteinin teos Range: How Generalists Triumph in a Specialized World, on tullut vastaan niin monessa paikassa, että pakkohan se oli itsekin lukea. Kirjan viesti on simppeli: tiukasti rajattuja erikoistapauksia lukuunottamatta (esim. shakki) generalisti pesee spesialistin 10-0.
Kirjassa on mielenkiintoisia havaintoja. Yhteen instrumenttiin erikoistuneet muusikot eivät yksinkertaisesti kykene improvisoimaan. Lapsena aikaisin lukemaan tai laskemaan oppiminen ei tarkoita mitään. Sydänkohtaus kannattaa saada silloin, kun sairaalan työvuorossa on harjoittelijoita sydänspesialistien sijaan.
Mieleen jäi myös kotimainen tutkimus, jossa polven nivelkierukkapotilaille tehtiin placeboleikkaus ja he vain luulivat kierukkaa operoidun. Kuntoutumisessa ei ollut eroja oikeasti ja leikisti leikattujen välillä, joten leikkauksia on tehty ihan turhaan. Ja mikä ikävintä, kun lääkärille lyödään dataa tiskiin hän ei usko ettei hoito muka auta! Alan ymmärtää Nassim Talebin ohjetta välttää kirurginveistä viimeiseen asti.
Eniten hämmästyin kuitenkin kokeesta, jonka perusteella 85% aikuisista ei ymmärrä murtoluvun käsitettä. Siis sitä, että murtoluku 3/7 tarkoittaa jonkin asian jakamista seitsemään yhtäsuureen osaan, ja näitä osia otetaan kolme. Esimerkiksi kysyttäessä kumpi kahdesta murtoluvusta a/5 ja a/8 on suurempi, vain 53% osaa vastata (tulos ei ole juurikaan parempi kuin jos vastaajat olisivat vain arvanneet). Toivottavasti joku hoksaa esimerkin avulla murtoluvun idean, ja kenties jopa osaa soveltaa sitä prosenttilaskuihin (prosentti = sadasosa = 1/100 = 0,01)…
Epstein käyttää viestiinsä täydet 309 sivua, mikä on samaan aikaan vahvuus ja heikkous. Dataa ja faktaa tulee tiskiin niin paljon, että tapausta voidaan pitää selvänä. Hypoteesia tukevia tutkimuksia löytyy 291 kpl eli käytännössä joka sivulle omansa kun esipuheet ym. jätetään laskuista.
Datan määrä on myös ongelma, koska tavaraa on yksinkertaisesti liikaa. Vähemmälläkin olisi selvitty! Epsteinin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että kaikki tavara on sentään läheisesti asiaan liittyvää ja paikkansa pitävää (toisin kuin vaikka Pikettyllä).
Range on kirja, josta haluaisin pitää enemmän, koska viesti on ratkaisevan tärkeä ja vastoin yleistä käsitystä erikoistumisen eduista. Lasten ja nuorten aikainen keskittyminen yhteen asiaan (koulussa tai harrastuksissa) ei ole hyödyllistä. Yhden alan spesialistien sijaan päätöksiä pitää olla tekemässä tiimi jolla on kokemusta monilta eri alueilta. Innovaatio vaatii usein erikoisalan ulkopuolisen ideoijan, joka osaa kysyä tyhmiä.
Valitettavasti kirja on kuiva ja suoraan sanottuna tylsä. Huumori loistaa poissaolollaan ja tätä joutuu tosissaan runnomaan eteenpäin. Koko ajan mennään limitillä, eli joutuu pohtimaan jaksaako vielä. Toivottavasti muille maittaa paremmin, koska asia on painavaa.
Arvosana: 2/5