Musta mies on Richard Morganin väkivaltainen scifidekkari, jonka oli pakko ottaa uusintakierrokselle erinomaisen Muuntohiilen tapaan. Vuonna 2007 julkaistu jännäri on kestänyt hyvin aikaa, mutta on valitettavasti hieman epätasainen lukukokemus. Maailma on mainio, mutta juoni vain keskinkertainen.
Musta mies on päähenkilö Carl Marsalis, joka on variantti 13 eli yltiömiehinen mies, jonka sosiaalisuutta on vaimennettu ja aggressiivisuutta korostettu. Sotilaiksi koulutetut geenimuunnellut ”sekasikiöt” on YK:n päätöksellä komennettu reservaatteihin tai pakotettu muuttamaan Marsiin, koska tavalliset ihmiset eivät voi sietää heitä. Maahan palannut Carl jahtaa työkseen pakoilevia variantteja, kunnes ajautuu mukaan sarjamurhia tutkivaan poliisitutkintaan.
Morgan luo viihdyttävän ja valitettavasti kuviteltavissa olevan maailman. Mars on asutettu, ja Yhdysvallat on jakautunut kahtia pikku riitojen seurauksena: kutakuinkin konfederaarion rajoja noudattava Jeesusland on hupaisan punaniskainen takapajula verrattuna länsirannikon tai New Yorkin sekulaarempeihin valtioihin. Eurooppa on YK:n talutusnuorassa, Kiina jatkaa salaisia rodunjalostusprojekteja Harbinin laboratorioissa muun maailman vastalauseista huolimatta, mutta avaruushissejä hallinnoiva COLIN käyttää kulisseissa sitä todellista valtaa. Sata vuotta tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa tekoäly tuntuu kehittyneen hitaasti, mutta laskentateho riittää tuottamaan realistisia etätapaamisia halutunlaisessa ympäristössä.
Alku on lupaava. Preludissa Carl nappaa kylmähermoisesti kiinni pakoilevan variantin, mutta missaa kotimatkalla Lontooseen koneenvaihdon Floridassa ja ilta viihteellä päätyy Jeesuslandialaiseen putkaan. Variantteja vihaavat fundamentalistit eivät pidä kiirettä syytteiden nostossa, mutta Colin pelastaa Carlin vankilasta tarvitessaan apua Marsista paenneen variantin nappaamiseen. Ympäri Amerikkaa riehuva variantti näyttää tappavan uhrejaan sattumanvaraisesti, mutta ei ole vaikeaa arvata taustalla olevan jotain suurempaa. Rakkauttakin on luvassa, kun Carl mielistyy turkkilaistaustaiseen rikostutkijaan.
Kirjan parasta antia ovat taistelukohtaukset. Variantti 13:a vastaan ei tavallisella ihmisellä ole juurikaan mahdollisuuksia, ei edes aseistettuna, sillä Carlin neuroverkko tehostaa aisteja, reaktioita ja voimaa. Hurmehippaa riittää alusta loppuun.
Myös geneettiset mahdollisuudet ovat viihdyttäviä. Väkivaltaisten 13-varianttimiesten lisäksi on jalostettu seksihulluja bonobonaisia, sekä talviunille vaipuvia hibernaatteja. Kaikenlaista!
Juoni sen sijaan tökkii. En pysy koko aikaa kärryillä mitä tapahtuu ja miksi jotain johtolanganpätkää edes seurataan, eikä isompi logiikka aukene oikein missään vaiheessa. En pidä myöskään lukijan huijaamisesta, kun väärästä henkilöstä ollaan tekemässä pahista – ja tämä sitten väännetään oikein rautalangasta, vaikka varsinaisten juonenkäänteiden kohdalla tyydytään pelkkiin vihjauksiin! Morganin sillisalaatti pysyy kuitenkin joten kuten kasassa.
Kokonaisuutena Musta mies on ihan perushyvää scifiä. Kyllä tätä mieluummin lukee kuin telkkaria tuijottaa.
Arvosana: 3+/5