Kadotettujen puiden saari on turkkilaissyntyisen Elif Shafakin romaani, rakkaustarina sodan jakamalta Kyprokselta. Shafak on naisten oikeuksien, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien sekä sananvapauden puolestapuhuja, joka on palkittu useilla kirjallisuuden palkinnoilla. BBC valitsi hänen aiemman romaaninsa Rakkauden aikakirja sadan maailmaamme muovanneen romaanin listalleen.

Kirja-arvostelu Kadotettujen puiden saaru

Kadotettujen puiden saari sijoittuu kahteen aikaan ja paikkaan; nykyhetkeen ja historiaan, Englantiin ja Kyprokseen. Teoksen teemoja ovat sukupolvien traumat, kulttuurien väliset erot, rakkaus sekä luonnon merkitys. Aluksi ihmettelin tätä luontokytköstä, varsinkin siinä vaiheessa kun yksi kertojista oli viikunapuu, mutta tämä hämmentävä ratkaisu oli yksi kirjan parhaista puolista!

Kreikkalainen kristitty Kostas ja turkkilainen muslimi Defne kohtaavat Kyproksella vuonna 1974, samaan aikaan kun saarta ravistelevat väkivaltaiset konfliktit kreikkalaisten ja turkkilaisten välillä. Heidän välinen rakkautensa on tietenkin kielletty ja epäsopiva, joten rakastavaiset joutuvat tapaamaan salassa. Salaiset kohtaamiset sijoittuvat tavernaan, jonka keskellä kasvaa viikunapuu. Viikunapuu todistaa niin sodan puhkeamisen, pääkaupungin raunioitumisen kuin rakastavaisten lopullisen eron. Shafak on onnistunut yhdistämään viikunapuu-kertojan avulla luonnon mukaan tarinaan ja näin muistuttaa siitä, miten sidoksissa olemme ympäröivään maailmaan.

Nykyhetkeen sijoittuvassa osuudessa käsitellään sukupolvien välisiä traumoja, juurettomuutta, teinitytön identiteettimyrskyjä, perheen tarinoita ja tabuja. Kuusitoistavuotias Ada on kasvanut Englannissa, eikä hänellä ole siteitä sukulaisiinsa Kyproksella. Adan kautta tuodaan esiin sitä, miten vanhempien valinnat ja elämänkokemukset muovaavat lasta, miten menneisyyden tragediat vaikuttavat tuleviin sukupolviin. Vaikka Ada ei tiedäkään kaikkea vanhempiensa menneisyydestä, hän tuntee näkymättömän perinnön painon.

Kirja on täynnä erilaista symboliikkaa, se on kirjoitettu todella kauniisti ja lyyrisesti. Viikunapuu antaa äänen sille mitä ihmiset eivät aina huomaa tai tunnista. Tämän hiljaisen todistajan käyttäminen yhtenä kertojana on todella onnistuneesti toteutettu ja se tuo tarinaan maagisen elementin.

Kyproksen saaren historia ei ole itselleni entuudestaan kovin tuttu, enkä ole siellä myöskään koskaan käynyt. Yksi romaanin vahvimmista piirteistä on sen tapa kuvata Kyprosta. Shafak maalaa saaren elävästi lukijan silmien eteen ja tuoksut, maut sekä äänet tuntuvat lähes käsinkosketeltavilta. Ehkä täällä on pakko joskus käydä! Kadotettujen puiden saari kuvaa miten politiikka ja väkivalta voivat jakaa kokonaisia yhteisöjä ja jättää pysyviä arpia.

Kostasin ja Defnen välisen rakkauden hankaluuden ymmärtämiseen tarvitaan historian tuntemusta, jota Shafak on tuonut mukaan tarinaan. Shafak onnistuu herättämään henkiin saaren menneisyyden ja sen monimutkaiset suhteet. Kostas ja Defne edustavat kahta maailmaa, jotka tuntuvat olevan sovittamattomassa ristiriidassa keskenään, mutta heidän suhteensa osoittaa, että rakkaus voi ylittää kulttuuriset ja poliittiset rajat.

Elif Shafakin Kadotettujen puiden saari on kaunis, koskettava ja ajatuksia herättävä romaani, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa. Se tarjoaa pääsyn Kyproksen rikkaaseen ja traagiseen historiaan, mutta samalla se puhuu heille, jotka ovat tunteneet itsensä eksyneeksi tai irti juuristaan. Lämmin suositus, jos pidät syvällisistä ja monikerroksisista tarinoista!