Ratamo -sarja veti puoleensa parin kuukauden tauon jälkeen. Vuorossa oli venäläinen vieras, jonka takakansi väkisin pakotti tarttumaan teokseen, koska Suomen pääministerin murha vaikutti aiheena kiinnostavalta. Kirjan nimestä voi jo päätellä mistäpäin maailmaa syyllistä voi etsiä, joten kenties erinomaiset venäläistarinat saavat jatkoa.
Taavi Soininvaaran (Osmon serkku) luoma Arto Ratamo on Supon osastopäällikkö, joka pääsee suoraan kesälomalta tutkimaan hämärältä haiskahtavaa tapausta. Miksi pääministerin auto liikkui omituisesti kaistallaan ennen kuolonkolaria? Miten asia liittyy Venäjän aktivoitumiseen rajoillaan? Ei muuta kuin nuuskat huuleen, sormenleveys calvadosta lasiin, ja tapauksen kimppuun.
Tarina kulkee vauhdikkaasti, ja tästä kirjasta on turha etsiä suvantopaikkoja, sillä tutut sivuhenkilöt pysyvät sivurooleissaan poissa toiminnan tieltä. Juoni on tällä kertaa realistisen oloinen, ja varsinkin skenaario jossa ajoneuvon hallinta kaapataan ulkopuolelta tuntuu pelottavalta (yksi syy lisää ajella maailman tappiin tällä varoituskilkutuksista vapaalla, autopilotittomalla Teslalla). Vanhojen syntien kaivelu on sekin teemana ajatuksia herättävä – onko oikein, että nuoruuden virheistä on maksettava koko loppuikä?
Poliitikkojen painostus saa pohtimaan, että kenties jokaisella on menneisyydessään jotain, mitä ei haluaisi kaikelle kansalle julkistaa. Ja jos syntejä ei ole, nykyaikana on helppo tekaista pilvipalvelin täyteen epämääräistä tavaraa – siinäpä sitten selvittelet lavastusta äänestäjille kun vaalit meni jo. (Itse olen jo etukäteen pitänyt huolta siitä, etten jossain tilapäisessä mielenhäiriössä intoudu kilvoittelemaan politiikan areenoilla yksinkertaisesti lähettämällä yhden jos toisen rasvaisen meemin whatsapp-ryhmiin.)
Venäläinen vieras on edelleen ajankohtainen, vaikka Suomi jo Natoon pääsikin. Kuinka paljon jäsenyyttä kulisseissa viivytettiin? Kuka on saanut ruplia? Venäjän työkalupakkiin kuuluvat murhat ulkomailla, mutta voitaisiinko ne ulottaa toisen valtion pääministeriin?
Jään pohtimaan, missä suomalaiset vakoilijat ovat? Wikipedia tuntee vain kaksi tapausta 50 vuoden sisällä (Jukka Rusi ja toimittaja Mats Dumell), mutten jaksa uskoa tässä olleen kaiken. Pelkästään poliitikkojen venäjämyönteisiä juttuja lukiessa miettii väkisin, että paljonkohan näillekin on maksettu (vaikka ymmärränkin tietämättömyyden tai suoranaisen tyhmyyden selittävän valtaosan tapauksista). Räikeimmät tapaukset toki tehdään aina julkisesti, kuten Lipposen ja kumppanien kaasuputkikonsultoinnit osoittavat. Tiitisen lista julki, kiitos!
Soininvaara tekee hyvää työtä ja Ratamo nousee parin kirjan mittaisesta montusta uuteen loistoon. Loppuratkaisu on kiihkeä ja mietin, että tämähän voisi runsaan toiminnan ansiosta toimia kotimaisena versiona Bondista! Joku muu on ollut samaa mieltä, sillä tv-sarjahan tästä on jo tehty, mutta pikaisen haun perusteella sitä ei voi katsoa missään: edes C-Moren sivuilta ei sarjaa löydy vaikka hakee. No ei sitten.
Kirja on mainio. Venäläinen vieras erottuu joukosta yhtenä menevimmistä Ratamo-romaaneista.
Arvosana: 4/5
