Kapteeri Diego Alatriste on jäänyt tuntemattomaksi hahmoksi, vaikka muutoin olenkin kahlannut läpi Arturo Perez-Reverten suomennetun tuotannon. Asiaan tulee muutos, kun löysin hyväkuntoisen Alatriste -trilogian ja luonnollisesti poistin sen kierrosta omaa kirjahyllyä koristaamaan. Onko sarja ennakko-odotusteni mukaan turhan kevyttä luettavaa?
Kapteeni Alatriste on entinen sotilas, joka nojaa vahvasti miekkaansa mitä elannon hankkimiseen tulee. Tarinan päähenkilö siis liikkuu vahvasti lain harmaalla alueella, mikä 1600-luvun Madridissa on toki enemmän sääntö kuin poikkeus, koska Uuden Maailman rikkaudet ovat korruptoineet koko valtakunnan. Seikkailu alkaa, kun voimansa tunnossa oleva inkvisitio palkkaa Alatristen surmaamaan kaksi palkkasoturia.
Tarinaa seurataan Iñigo Balboan, juuri murrosikään ehtineen pojanklopin näkökulmasta. Balboa on Alatristen jo edesmenneen taistelutoverin poika, jonka leskiäiti lähettää Madridiin Diegon hoiviin. Ratkaisu on Perez-Revertelle tyypillinen, ja toimii ihan kohtuullisesti, vaikka olen useamman kirjan kohdalla pohtinut mitä lisäarvoa kertoja tähän muka tuo. Teksti on hersyvää ja kieltämättä kirjailija kykenee sukeltamaan teinipojan mielenmaisemaan; naurahdin huvittuneena mm. kohtaukselle, jossa nulikka lumoutuu tavernanemännän rehevästä rintavarustuksesta.
Kirja rytmittyy Madridin aikalaiskuvauksiin ja juonta kuljettaviin osioihin, joista jälkimmäisten osuus on yllättävän pieni. Ratkaisu poikkeaa Perez-Reverten tutusta tyylistä, ja hämmentää lukijaa ainakin ensimmäisessä osassa. Välillä tuntuu, ettei tässä tapahdu yhtään mitään, kunnes nopea toimintakohtaus yllättää lukijan. En ole ihan varma pidänkö tästä, koska kirjaan ympätyt sivuhenkilöt tuntuvat välillä turhilta statisteilta. Kenties tässä rakennetaan pohjia seuraaville kirjoille, joten pidän mieleni vielä avoinna.
Historiallisena kuvauksena kirja toimii mainiosti. Arturo Perez-Reverte ymppää tarinaan historiallisia henkilöitä ja hahmoja, jolloin tarina ja todellisuus sekoittuvat viihdyttäväksi kokonaisuudeksi. En pysty paikallistamaan ilmeisesti kuvitteelliseen kadunristeykseen sijoittuvaa tavernaa, jonka yläkerrassa Diego ja Iñigo majailevat, mutta lukuisat muut kadut, palatsit ja teatterit löytyvät omilta paikoiltaan. Matkakuume kasvaa ja Madrid nousee kaupunkilomakohteiden kärkeen.
Tarina on viihdyttävä, vaikka epätasaisuudesta hieman kärsiikin. Kirja on nopeasti luettu ja eiköhän kaksi seuraavaakin osaa pian pääse lukuvuoroon.
Arvosana: 3+/5
