Talvi Madridissa sijoittuu mielenkiintoiseen aikaan ja paikkaan. Espanjan sisällissota on päättynyt Francon voittoon, ja Britanniassa pelätään Espanjan liittyvän Saksan puolelle maailmansodassa. Dunkerquessa haavoittunut Harry Brett lähetetään vakoojaksi sodan runtelemaan Madridiin urkkimaan entisen koulutoverinsa Sandy Fortsythin hämäriä toimia. Mukaan saadaan myös romanttisia elementtejä, sillä Sandyn puoliso Barbara etsii Jamaran taistelussa kadonnutta, mutta mahdollisesti sittenkin elossa olevaa elämänsa rakkautta Bernie Piperia – jota Sandy ei voi sietää, ja joka oli Harryn paras kaveri.
Teos on lojunut lukujonossa ainakin vuosikymmenen, ja pääsi lukuun osin käänteispsykologian ansiosta. Rouva tunnisti kirjailijan siitä, että hänen keskenjättämiään kirjoja verrattiin C. J. Samsonin teoksiin. Jos hänelle ei nappaa, saattaa tämä sopia minulle!
Alku onkin mainio, sillä Talvi Madridissa nojaa vahvaan ajankuvaan. Tarina alkaa kiinnostavasti Lontoosta pahimpien pommitusten keskellä, ja kirjan edetessä myös sisällissodasta toipuvaa Madridia kuvataan kiitettävän elävästi. Kaikesta on pulaa, eikä ihmisten kurjuutta tarvitse alleviivata. Pidän myös keskusteluista, jotka valottavat poliittista tilannetta ennen ja jälkeen Espanjan sisällissodan.
Realistinen ote jatkuu myös henkilöihin, sillä teokseen on ujutettu muutama tosielämän hahmo. Brittien suurlähettiläs Samuel Hoare ja salaisen palvelun esimies Alan Hillgarth esiintyvät kirjassa omina itseinään, ja epäilen Sansomin piirtävän heistä melko karikatyyristä kuvaa (vaikken hahmoja entuudestaan tunne, he ilmeisesti ovat kotimaassaan tunnettuja). Espanjan päättäjien suhteen otetaan suurempia vapauksia, ja mm. Francon esiintyminen teatterin ensi-illassa siirretään Barcelonasta Madridiin.
Pidin myös englantilaisen luokka-ajattelun kuvaamisesta. Samaa yksityiskoulua käyneet Harry, Sandy ja Bernie kokevat sen eri näkökulmista: Harry suhtautuu opinahjoonsa neutraalisti, Sandy kapinoi koko yhteiskuntaa vastaan, ja stipendin turvin opiskeleva Bernie näkee koko koulun kapitalistien salajuonena. Aristokraattinen hapatus ja kommunismi näyttäytyvät molemmat lukijalle yhtä harhaisina maailmankuvina. Kommunisti-Bernien pestautuminen sotimaan tasavaltalaisten riveissä tuntuu uskomattoman typerältä vedolta – mutta niin vain näitä vapaaehtoisia typeryksiä riitti toistakymmentätuhatta!
Taustat ovat kunnossa, mutta tarina ei kanna. Samson rakentaa tasapaksun juonen, joka junnaa eteenpäin aivan liian hitaasti, toistaa itseään, eikä sisällä oikeastaan mitään (positiivisia) yllätyksiä. Romanttiset osiot ovat nekin tasapaksua töttöä, eivätkä oikeastaan herätä minkäänlaisia tunteita hyvässä tai pahassa. Alinopeutta kihnuttavat skodamiehet varmaan tykkää, mutta minä en.
Lopussa Samson ajaa betoniseinään, mutta kuitenkin niin hiljaisella nopeudella, etteivät edes Skodan turvatyynyt laukea. Vaikka viimeisten lukujen juonenkäänteet ovat älyttömiä, ei lukija pety, vaan pikemminkin helpottuu siitä, että nyt tämä on lopulta ohi. Onnistuin arvaamaan yhden käänteen jo kirjan alussa, ja loppujen kohdalla tyydyn vain pyörittelemään päätäni: voihan tämän näinkin lopettaa.
Talvi Madridissa jättää siis kaksijakoisen kuvan. Ajankuva ja Madridin kuvaus on liki mestarillista, mutta juoni on kehnonpuoleinen. Vaikka kirja on liian pitkä tapahtumien määrään ja intensiteettiin nähden, en kuitenkaan pohdi teoksen jättämistä kesken – ei tämä mikään pohjanoteeraus siis ole. Mikäli historia ei kiinnosta, en kuitenkaan suosittele kokeilemaan, koska ainakin itsellä vetovoima perustui pääosin kiinnostavaan ajankohtaan. Halusin lukea Espanjan sisällissodasta ja siltä osin sain mitä tilasinkin.
Arvosana: 2+/5