Oli kirjastossa hakemassa luettavaksi Sampo Sammaliston teosta Viisas pääsee vähemmällä, kun silmiin osui hyllyä alempana teos, josta on paljon puhuttu, mutta jota en ollut vielä lukenut. Jari Sarasvuosta lienee jokaisella oma mielipiteensä: yksi vihaa ja toinen rakastaa, mutta kylmäksi ei jää kukaan. Itse kuulun kaikki aamulenkit ja Ylen monologit moneen kertaan kuunnelleina fanipoikiin, joten tartun innolla kirjaan 30 vuoden takaa. Onko tämä reliikki vai aikaa kestänyt teos?
Jo ensimmäisistä luvuista huomaa, että hyvin on Sarasvuon poika pärjännyt vetämällä 30 vuotta samaa settiä. Tarina on tuttua juttua, eikä varsinaisia yllätyksiä ole luvassa. Eikä pidäkään olla, koska sankariksi ei kasveta nopeilla kikoilla vaan rankalla työllä.
Sisäinen sankari on edelleen hämmästyttävän ajankohtainen – maailma on muuttunut aika vähän kolmessa vuosikymmenessä. 90-luvun laman jälkeen kirjoitettu kirja parjaa samaa vastakkainasettelua mitä meillä on tänäkin päivänä, varsinkin kun luen kirjaa kuntavaalikampanjoiden pyöriessä kiivaimmillaan. Vastuuta kantaa harvaa, sen sijaan syyllisiä maailman ongelmiin etsitään rikkaista, köyhistä, natseista, kommunisteista, rasisteista, maahanmuuttajista – kun vain tuo yksi porukka ryhdistäytyisi niin kaikki ratkeaisi.
Tietenkin ainoa kehen voi oikeasti vaikuttaa on oma itsensä. Sarasvuo kehottaa kantamaan vastuun omasta elämästään – vaikka sen ongelmat eivät olisi oma vika, on itsellä kuitenkin aina suurimmat vaikutusmahdollisuudet. Lukijalle lapioidaan käyttökelpoisia työkaluja sivutolkulla, joten jos vaan viitsii, pystyy jokainen tämän avulla muokkaamaan elämäänsä parempaan suuntaan. Työtä se vaatii, ja veikkaan monen mieluummin jatkavan uhriutumista kuin tarttuvan toimeen.
Liikkeelle lähdetään ihan perusteista, eli kannustetaan lukijaa kyseenalaistamaan ajatusvirheitä omien vaikutusmahdollisuuksien puutteesta. Sarasvuo nostaa esiin lannistajat, joita jokainen eteenpäin pyrkijä kohtaa ympärillään: miksi yrität olla parempi kuin me muut, kysyy juoppo entiseltä ryyppykaveriltaan. Jos haluaa kasvaa, on pakko kasvaa seurassa joka tukee kasvamista, mikä usein tarkoittaa luopumista vanhoista kavereista ja jopa paikalleen jämähtäneestä puolisosta.
Kirjassa pohditaan paljon omia arvoja, ja mietitään mikä on elämässä tärkeää. Vasta sen jälkeen voi asettaa itselleen tavoitteita, joiden eteen on valmis työskentelemään, ja jotka ovat oman arvomaailman mukaisia. Sarasvuo toteaa tulosten syntyvän vain tapojen kautta, eikä pikadieeteillä, kuntokuureilla tai äkkirykäisyillä saa aikaan mitään kestävää. Kirjan ohjeita noudattamalla saa väkisin pysyviä tuloksia.
Sisäinen sankari tarjoaa työkaluja kelle tahansa – mitä ongelmia hän elämässään sitten kohtaakaan. Tämä ei ole bisnes- tai rahakirja, vaan sitä voi yhtä hyvin soveltaa jos haluaa olla viimeisen päälle hyvä lestadiolainen perheenäiti. Kirja antaa työkaluja omien arvojen pohtimiseen, eikä vain tuputa lukijalle kirjailijan omia.
Sisäinen Sankari syntyy harjoituksen kautta
Suhtauduin teokseen luottavaisesti ja päätin soveltuvilta osin tehdä sen tarjoamat tehtävät siltä osin kun minulla ei vielä ollut niihin aiemmin pohdittuja vastauksia. Tekstiä syntyi useampi A4 ja pari excel-taulukkoakin sain kasaan. Vaikka tavoitteet olivatkin jo kirkkaina mielessä, sain tehtävistä varmistusta oikealla polulla kulkemisesta. Tavoitetyöskentelyyn on kuitenkin paljon parempia malleja kuin Brian Tracyn vanha kehikko (älä kysy mistä oma mallini on, en yksinkertaisesti muista kenen kaikkien ideoita olen säännöllisesti päivitettävään himmeliin käyttänyt), mutta on sekin parempi kuin jos asiaa ei miettisi ollenkaan. Tracyn jutut ovat muutenkin kirjan vanhentuneinta tavaraa, eivätkä kaikilta osin toimi enää nykymaailmassa, vaikka toki herran opeista osa edelleen käyttökelpoista onkin.
Kuten jo mainitsin, ei kirjan ikä tunnu missään – mitä nyt takakansi kavaltaa julkaisuvuoden. Faneille tämä on tuttua Sarasvuota, ja epäilen tämän jo löytyvän monesta kirjahyllystä. Olen kuullut monen moittivan Sarasvuon ääntä epämiellyttäväksi, joten ainakin heidän kannatta kokeilla tätä tekstimuodossa. Objektiivisesti lukemaani arvioiden en voi täysiä pisteitä kirjalle antaa, koska teksti on hieman liian paasaavaa, eikä Tracyn viimeinen harjoitus ole täyttä timanttia. Fanit voivat huoletta korottaa pisteet täysiin, koska jos muuten Sarasvuosta pitää, ei tämäkään kirja tuota pettymystä.
Olisinpa lukenut tämän silloin tuoreeltaan.
Arvosana: 4/5
