Uskollinen lukija on Max Seeckin neljäs teos. Mainion Bosnian sodan jälkipyykkiä puineen Daniel Kuisma -trilogian jälkeen siirrytään pysyvämmin Suomeen, ja samalla päähenkilö vaihtuu miehestä naiseksi. Rikosylikonstaapeli Jessica Niemi saa tutkittavakseen tapauksen, jossa murhaaja toistaa menestyskirjailijan raakoja veritekoja.
Päähenkilö Jessica Niemi on erikoinen tapaus. Hän on menettänyt vanhempansa nuorena ja perinyt valtavan omaisuuden, jota hän kuitenkin piilottelee. Ainoastaan esimies Erne Mikson tietää asiasta, mutta muut poliisilaitoksella kuvittelevat naisen asuvan yksiössä, vaikka todellisuudessa yksiö on vain eteinen loisteliaaseen ökyasuntoon. Ensimmäisessä osassa Niemen varallisuus ei näyttele suurta roolia vaan tuntuu ainoastaan turhalta kikkailulta, mutta kenties tetralogian seuraavissa osissa tilanne muuttuu.
Uskollinen lukija on kansainvälinen menestysteos, joka tunnetaan englanninkielisessä maailmassa nimellä Witch Hunter, noitien jahtaaja. Nimi juontaa juurensa noitavainoista kirjoittaneeseen menestyskirjailija Roger Koposeen, jonka vaimo löydetään murhattuna kirjan alussa. Raatoja tulee pian lisää, ja murhien tekotavat jäljittelevät Koposen kirjoista tuttuja tapauksia.
Toisessa juonilinjassa seurataan Jessican lomaromanssia Venetsiassa. Aluksi suhde viulistiin tuntuu turhalta, mutta se linkittyy kuitenkin lopuksi ihan sujuvasti muuhun tarinaan. Muualla maailmassa kirjan myyntivalttina on kuulemma talvinen Suomi, mutta jostain syystä minuun toimii paljon paremmin tämä Venetsia!
Lukukokemus on kaksijakoinen. Suunnilleen kaksi kolmasosaa kirjan alusta toimii mahtavasti, kun jännitys tiivistyy ja lukija naureskelee jatkuvasti kuumettaan mittaavalle Ernelle. Kirjan loppu on kuitenkin aivan umpisurkea, ja juoni lässähtää kuin kuulu pannukakku. En oikein tiedä mitä tässä on tapahtunut, onko Seeckillä vain tullut kiire karsia kirja kasaan merkkimäärän täytyttyä, vai mikä mättää: juonessa ei ole yhtään mitään järkeä. Jos Daniel Kuisman tarinoissa oli muutama hassu reikä, niin nyt on täräytetty kaksi piipullista täyteisiä lähietäisyydeltä.
Uskollinen lukija on kehno kokemus aiempiin teoksiin verrattuna. Ehkä juonenpäitä solmitaan seuraavissa osissa, en tiedä, mutta itsenäisenä teoksena tämä ei ainakaan toimi. Suosittelen tätä ainoastaan heille, joilla on tapana jättää kirjansa kesken, koska alku on hyvä. Max Seeckiin tutustuminen kannattaa aloittaa mieluummin Hammurabin enkeleistä.
Arvosana: 1/5
