Historialliset dekkarit ovat meikäläisen makuun. Apteekkari Melchior -sarja on valottaa mukavasti keskiajan Tallinnaa, ja nyt Niklas Natt och Dag (kyllä, sukunimi ”Yö ja päivä” on ihan oikea eikä keksitty) avaa esikoisteoksessaan valistusajan Tukholmaa vuonna 1793. Niklas kuuluu Ruotsin vanhimpaan, harmillisesti 1600-luvulla rahansa ja vaikutusvaltansa menettäneeseen aatelissukuun, mutta lienee juuri siksi sopiva henkilö kuvaamaan ihmisten heikkouksia, sekä aikakautta, jolloin säätyvalta oli taittumassa.
Teos nojaa todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin, eikä taiteellisia vapauksia ole otettu kuin juonenkäänteissä. Sivuhenkilöitä googlettamalla maailma aukeaa vielä syvemmin. Vaikka tyytyisi vain kirjan antiin, avautuu Tukholma kaikessa kurjuudessaan raadollisena ja väkivaltaisena paikkana: varattomat kuolevat hankeen, orpotytöt turvautuvat prostituutioon, oikeuslaitos on läpikotaisin korruptoitunut, ja pyöveli huvittelee asiakkaidensa kustannuksella.
Tarina alkaa, kun vedestä löydetään pahasti silvottu ruumis, jonka kaikki raajat on katkaistu, silmät sokaistu ja kieli revitty suusta. Ruotsinsalmen taistelussa kätensä menettänyt, siveyspoliisin työssä palkkansa tienaava Mickel Cardell hälytetään paikalle, ja hänen kanssaan murhaa alkaa tutkia keuhkotaudin vuoksi viimeisiä kuukausiaan viettävä lakimies Cecil Winge.
Kuten jo lähtökohdista saattaa arvata, ei luvassa ole onnellisia loppuja. Kertomukseen nivoutuu muutaman muunkin henkilön karu tarina, ja lopputulos on todella pimeä. Aurinko saattaa valaista Katariinan kirkontornin, mutta päähenkilöiden elämät kuluvat varjoissa.
Kirjaa on moitittu väkivallalla mässäilystä. Minun mielestäni synkkään kirjaan kuitenkin sopivat mainiosti tarkat kuvaukset kärsimyksestä ja alati läsnä olevasta kuolemasta. Kirja ei sovi herkimmille, mutta antaa meille muille inhorealistisen kuvan menneestä ajasta.
1793 aloittaa trilogian, jonka seuraavatkin osat (yllättäen 1794 ja 1795) on jo suomennettu. Taidan kuunnella nekin, sillä 1793 on pienistä puutteistaan huolimatta onnistunut avaus, jonka juonen pienet epäloogisuudet on helppo antaa anteeksi. Kannattaa laittaa lukuun (tai kuunteluun), jos historia kiinnostaa eikä mieli järky raakuuksista.
Arvosana: 4/5
