Lucius Annaeus Seneca on kuuluisimpia antiikin filosofeja. Lukaisin äskettäin James Rommin mainion kirjan Senecan elämästä Neron hovissa, ja muistelin lukeneeni aiemmin Senecan teoksia. Muistiinpanot löytyivät arkistojen kätköistä ja tässä arvioni Senecan kokoelmateoksesta.

Kirja-arvostelu Seneca

Ryan Holidayn blogissa suositellaan lukemaan Senecaa Penguinin käännöksiä, joten aloitin tutustumisen Senecan teoksiin kyseisen kustantamon kevyellä satasivuisella kokoomateoksella, joka sisältää kolme kirjoitusta: On the Shortness of Life, Consolation to Helvia ja On Tranquility of Mind. Valinta oli onnistunut, mutta suomeksi kirjansa lukevilla ei ole myöskään syytä huoleen, sillä 2018 ilmestyi Juhana Torkin suomennos Elämän lyhyydestä jota on hyvin saatavilla. Kahteen muuhun tutustuakseen taas kannattaa tutkia antikvariaatteja löytääkseen J.A. Hollon suomennoksen Antiikin klassikot (1964).

Crodobassa syntynyt Seneca lähetettiin nuorena Roomaan, ja hän eteni vaihtelevan uransa päätteeksi Keisari Neron neuvonantajaksi. Senecan elämästä ei ainakaan menoa puuttunut, koska menestys ja epäonni vaihtelivat: hän oli niin senaatissa kuin maanpaossakin. Senecaa syytettiin vuonna 65 osallisuudesta salajuoneen murhata Nero (kenties syyttä) ja hänet pakotettiin tekemään itsemurha. Hänen kerrotaan kohdanneen kohtalonsa kuinkas muuten kuin stoaalaisella tyyneydellä.

On the Shortness of Life -essee ohjaa viisaaseen elämään, jolloin minkä pituinen elämä tahansa on riittävä. Senecan mukaan ihmiset tuhlasivat myös 2000 vuotta sitten aikansa merkityksettömiin asioihin ja potivat ainaista kiirettä. Ainaisen säätämisen sijaan aika kannattaisi käyttää vain tärkeisiin asioihin. Ei kun siivoamaan kalenteria.

Consolation to Helvia on Senecan äidilleen osoittama kirje, jonka tarkoitus on ollut lohduttaa häntä Senecan jouduttua maanpakoon Korsikalle vuonna 41. Kirje on stoaalaisuutta syvimmillään; se neuvoo kohtaamaan asiat niin kuin ne ovat, turhia märehtimättä, jolloin ihminen voi olla tyytyväinen elämäänsä olosuhteista huolimatta. Tämän taidon oppiminen ei käykään ihan helposti.

Viimeinen osa, On Tranquility of Mind, ohjaa mielenrauhaan. Sen löytää suhtautumalla elämään lainana, jonka takaisinmaksuun (korkoineen) on oltava valmis milloin tahansa. Siispä jokaisena päivänä pitäisi osata nauttia siitä hyvästä, mitä ympärillä on. Hän ohjaa myös varautumaan kohtalon oikkuihin, jolloin niistäkin voi löytää jotain hyvää. Senecan mukaan vain elämällä hyvin voi kuolla hyvin. Eikä kuolemaa kannata pelätä, koska mitä kamalaa voi olla palaamisessa tilaan josta alunperin tuli?

Kirja on jopa yllättävä lukukokemus, koska se osoittaa ihmisen muuttuneen vähän parissa tuhannessa vuodessa. Silloinkin ihmiset pohtivat samoja kysymyksiä ja kokivat elämässään samoja haasteita kuin mitä nytkin pohditaan ja koetaan. Vahva suositus.

Arvosana 5/5