Rakkautta koleran aikaan on Nobelilla palkitun Gabriel García Márquezin puolen vuosisadan mittainen rakkaustarina. Tarina sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Kolumbiaan, Magdalena joen alajuoksulla sijaitsevaan kuvitteelliseen kaupunkiin. Pääosaan nousee rakkauden lisäksi luonto, joka saa taas kerran matkakuumeen kohoamaan.
Rakkautta koleran aikaan kuvaa päähenkilöiden elämää ja rakkaussuhteita tapahtumarikkaiden vuosikymmenten ajan. Kirjan nimi on sanaleikki, sillä cólera tarkoittaa espanjaksi paitsi koleraa, myös vihaa tai raivoa. Luvassa on tunteita ja tauteja.
Teos alkaa mielenkiintoisesti. Fermina Dazan aviomies Juvinal Urbino kuolee pelastaessaan lemmikkipapukaijaa mangopuusta, jonka jälkeen surevan lesken ovelle ilmestyy mies 50 vuoden takaa. Hämmennys on melkoinen, kun Florentino Ariza kertoo nuoruudenrakkaudelleen olleensa hänelle uskollinen vuosikymmenten ajan. Kuinka miehen käy?
Latinalaisen Amerikan kaksinaismoralismi kukkii kauneimmillaan, kun tyttäret pidetään tiukasti kotona, mutta isännät rientävät jo puolen päivän jälkeen bordelliin päiväpikaiselle. Tärkeintä on kulissin kiilto, joten vaimot suorastaan odottavat miehensä kieltävän sivusuhteet vaikka olisivat jääneet rysän päältä kiinni. Meneekö Arizan väite 50 vuoden uskollisuudesta läpi?
Ajankuvaus on erinomainen. Parempi väki joutuu pohtimaan mitä voi keskustella palvelusväen kuullen, ja hevosajurin juoruilu isännän yöjuoksuista tuo sekin jännitystä elämään. Sukujuurilla on enemmän painoa kuin osaamisella, ja pahin kohtalo on syntyä avioliiton ulkopuolella. Tapojen lisäksi kuvataan tekniikan nopeaa kehittymistä, kun lennätinlähettinä toiminut Florentino Ariza myöhemmin siirtyy puhelimen käyttöön ja vaihtaa hevospelin kaupungin ensimmäiseen autoon.
Suorasukaista seksiä on tässäkin kirjassa paljon, joten ei voi kuin miettiä kirjoittaako Márques itsestään vai onko hänellä vain erinomainen mielikuvitus. Florentinon ruoansulatusvaivoista ja niiden vaatimista peräruiskeista saadaan aikaan sekä alapäähuumoria että maustetta makuuhuoneeseen. Vaikka maan tapaan on kuulunut avioitua varhain, niin mietin silti onko 14-vuotiaan vietteleminen OK – varsinkin kun sulho on neidon holhooja ja tätä 50 vuotta vanhempi. Vaikka pidän itseäni kohtuullisen avomielisenä lemmenasioissa, niin tämä kirja pistää miettimään monenkin asian hyväksyttävyyttä – ja tämän lasken kirjalle ansioksi.
Viime talvena havaitsin, ettei himmeä lukuvalo enää riitä pieneen tekstiin ja jouduin turvautumaan lukulaseihin. Väistämättömään ikääntymiseen havahtuneena murehdin ensimmäisenä sitä, etten ehdi mitenkään lukea kaikkia niitä kirjoja jotka vielä ovat lukematta, ja toisena sitä, kuinka rakkaudelle käy elämän ehtoovuosina. Rakkautta koleran aikaan luo toivoa ja varmuutta siitä, että rakkaudesta kaikkine osioineen voi nauttia vielä vanhoilla päivilläkin – enkä muuten luovu kirjoistakaan, kuten Fermina Daza teki näkönsä heikennyttyä.
Márquesin tyyli on tuttua, joten jos pääteos Sadan vuoden yksinäisyys miellytti, pitää varmasti tästäkin. Kirjoittajana Márques on kehittynyt kirjojen väliin jäävän 18 vuoden aikana; kieli on sujuvaa, vähemmän pomppiva juonikulku helpommin seurattavaa, ja omaan makuun vähempi maagisuus on sekin vain hyvä asia. Tämä on mielestäni parempi kuin Sadan vuoden yksinäisyys, joten jos kirjailija on uusi tuttavuus, ei ole estettä aloittaa tästä.
Ainoana miinuksena matkakuume kasvaa jälleen, kun bucket listille lisätään Magdalenan jokiristeily. Alavirran hiekkasärkkien jälkeen voisi nähdä rannalla lekottelevia kaimaaneja tai rantaveden manaatteja; kenties myös papukaijan mangopuun oksalla. Bonuksena myös maantieteen tuntemus kasvaa, kun kirjaa lukiessa tutkii jokilaakson kaupunkeja ja hämmästyy pääkaupunki Bogotan sijaintia kaukana ylängöllä.
Kirja on viihdyttävä, ajatuksia herättävä, eikä mikään häiritse. Pakko antaa täydet pisteet.
Arvosana: 5/5
