City of Fortune on erinomainen kuvaus Venetsian tasavallan suuruuden päivistä. Maltalla syntynyt historioitsija Roger Crowley on innostunut merenkulusta, Bysantista ja ristiretkistä, ja saanut niitä kaikkia sekoiteltua 2011 julkaistuun teokseen. Tulos on erinomainen!
Harva Suomessa tietää, kuinka kova tekijä Venetsia oli keskiajalla: piskuinen kaupunkivaltio hallitsi Genovalaisten kanssa tuottoisia Välimeren kauppareittejä Italiasta Levanttiin, Mustallemerelle ja Egyptiin. Paavin kielloista huolimatta kauppaa käytiin vääräuskoisten kanssa ahkerasti, ja siinä sivussa hurja määrä varallisuutta kertyi laguunin rannoille. Tarinan mukaan venetsialaiset salakuljettivat evankelista Markuksen luut Alexandriasta Egyptistä paikalle, jossa hän oli kerran Aquilaan matkatessaan joutunut merihätään, ja rakensivat Basilica San Marcon Markuksen kunniaksi.
Kirja on mukaansatempaavasti kirjoitettu pitäen lukijan otteessaan alusta loppuun. Venetsian vauraus alkoi muhkealla ristiretkeläisten kanssa solmitulla diilillä, jonka täyttääkseen kaupunkivaltio varustautui kokonaisen vuoden verran pystyäkseen kuljettamaan kymmeniä tuhansia ristiretkeläisiä Pyhälle Maalle taistelemaan muslimeja vastaan. Kun ristiretkeläisiä ilmaantui Adrianmeren pohjukkaan alle puolet sovitusta määrästä eikä sovittua summaa kyetty matkoista maksamaan, päätettiin pienen tukkanuottasen jälkeen poiketa menomatkalla kristityssä Zarassa ja kuitata saamiset ryöstösaaliilla.
Paavin estelyistä huolimatta poikettiin myös valtaamassa Bysantti. Valta kaupungissa, joka historiansa aikana vallattiin nyt ensimmäistä kertaa, vaihtui tiheään: parhaimmillaan yhden päivän aikana kaupungissa oli neljä eri keisaria, joiden päitä tippui vallanvaihdoksen tuoksinassa nopeaan tahtiin. Tätä lukiessa Game of thrones tuntuu mielikuvituksettomalta lastenkirjalta – todellisuus on tarua ihmeellisempää!
Seikkailun tuloksena Venetsia sai 3/8 Bysantista ja varmisti kauppareittien hallinnan. Korfu Adrianmeren suulla, Koron ja Modon Peloponnesoksella, sekä suuret saaret Kreeta ja Kypros takasivat erinomaisen tukikohtien verkoston ylivoimaiselle laivastolle. 1500-luvulle tultaessa Venetsia oli kehittänyt laivanrakennustaidon huippuunsa, ja nopeimmillaan keskikokoinen kauppa- tai sotalaiva valmistui päivässä! Kun kovimmista kilpakumppaneista poiketen laivastossa palveli kaleeriorjien sijaan motivoituneita vapaita miehiä, pystyi Venetsia pitkään turvaamaan merireitit ja torjumaan viholliset jo merellä.
Stato Da Mar koki loiston päivänsä keskiajalla, ja heikentyi tasaisen tappavassa, jatkuvassa taistelussa Genovaa ja turkkilaisia vastaan. Viimeinen tikki oli Portugalin avaamat suorat reitit Intiaan ja kauemma Aasiaan, jotka mahdollistivat maustekaupan ilman välikäsiä ja romahduttivat perinteiset reitit Mustanmeren ja Egyptin kautta. Kun Napoleon valtasi Venetsian tehden lopun tasavallasta vuonna 1797, oli imperiumista jäljellä enää Istria, Korfu, Joonian saaret ja kaistale Dalmatian rannikkoa.
Kirja valottaa niin Venetsian, Genovan kuin Ottomaanien imperiuminkin historiaa. Erityisen silmiä avaavaa on havaita Venetsian hidas tuho, kun yläluokka pysäytti luokkakierron lainsäädännöllisesti ja esti pätevimpien miesten pääsyn johtopallille (sama tauti muuten näivetti Roomaa ennen kuin Bysantti vallattiin Venetsian johdolla). Imperiumi kärsi useita kertoja tappion osmanneille vain siksi, että laivaston komentajaksi oli valittu aatelistaustainen wannabesotapäällikkö ammattimiehen sijaan.
Kirja kuvaa kiehtovasti käytännön sotatoimia ja tuo esiin sattuman suuren merkityksen. Mikään sotaeepos kirja ei kuitenkaan ole, vaan siinä kuvataan laajasti koko yhteiskunnan toimintaa ja tapoja. Venetsian talous on suuressa roolissa, ja kirja kuvaa Venetsialaisten kauppiaiden jatkuvaa uusiutumista ja jalostusasteeltaan korkeampien tuotteiden nousua. Esimerkiksi lasiesineitä tuotiin pitkään Levantista, mutta myöhäiskeskiajalla Muranon lasia kuljetettiin jo toiseen suuntaan.
Suosittelen kirjaa kaikille historian ja kaupankäynnin ystäville. Varoituksen sana on paikallaan: kirja herättää matkakuumetta.
