Nuorena nukkunut on Frans Emil Sillanpään parhaimpiin kuuluva romaani, joten se on luonnollinen valinta aloittamaan Suomen ainoan kirjallisuuden Nobel-voittajan tuotantoon. Nuorena nukkunut kertoo piikatyttö Silja Salmeluksen ja hänen isänsä tarinan. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alun Suomeen, joten luonnollisesti myös punakapina nousee isoon rooliin tapahtumissa.
Nuorena nukkunut jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee Kustaa Salmeluksen, Siljan isän elämää. Talollinen tekee typeriä päätöksiä, köyhtyy, lainaa rahaa ja joutuu lopulta myymään maatilansa. Kustaan elämä on karmeaa luettavaa; rakastuminen huonomaineisen perheen tyttäreen on vielä ymmärrettävää, mutta sen jälkeen hän sotkeutuu liikaa vaimonsa suvun tapahtumiin, mikä aloittaa alamäen. Laskin huvikseni paljonko Kustaa kuittaa ylimääräisiä kuluja, ja päädyin summaan joka vastaa vuoden 1900 suomalaisen viiden vuoden keskimääräisiä tuloja: hurja summa vaikka puhutaankin talollisesta eikä rengistä.
Elämä ei muutenkaan hymyile Kustaan perheelle. Tuolle ajalle tyypilliset kulkutaudit kaatavat lapsia, ja Silja on lopulta ainoa, joka selviää aikuisuuteen saakka. Vastoinkäymisten ja Kustaan hölmöilyjen jälkeen Siljan elämä ei starttaa parhaista mahdollisista lähtökohdista.
Kirja pääsee vauhtiin Siljan menettäessä ensin äitinsä ja sitten isänsä. Vaikka Kustaa on joutunut myymään sukutilansa, oli hän kyennyt ostamaan pienemmän töllin, joten Siljalle olisi jäänyt ihan mukava perintö – ellei sitä vedettäisi välistä. Nuori tyttö joutuu töihin, muttei jaksa välittää epäoikeudenmukaisuudesta, tokkopa edes ymmärtää koko asiaa.
Nuorena nukkunut on realistisen oloinen kuvaus nuoren kouluja käymättömän naisen kasvusta, epätietoisuudesta, ihastumisista, toiveista, haaveista ja ennen kaikkea pettymyksistä. Kirja on samaa tyylilajia kuin Juhani Ahon Papin tytär kuvaten Siljan kasvua ja siinä sivussa Suomen luontoa. Itsenäistyvän kansakunnan kuvauksessa on myös paljon samoja teemoja kuin Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -teoksessa, etenkin sotaa käsittelevissä osissa, joissa suurin osa ihmisistä yrittää tasapainotella kahden ääripään välillä, mutta joutuvat kuitenkin vastentahtoisesti valitsemaan puolensa. Ihmiskuvauksena kirja on mahtava, varsinkin kuvatessaan ihmisten perusteluja sille, että heillä on oikeus ottaa Siljan omaa, eikä se edes ole oikeastaan varastamista.
Nuorena nukkunut on oikein miellyttävä lukukokemus, jossa ei ärsytä muu kuin Kustaan typeryys. Yleinen käsitys kirjasta erinomaisena suomalaisen maalaiselämän ja kesäisen luonnon kuvauksena ei ole tuulesta temmattu, enkä ihmettele miksi kirja menestyi myös kansainvälisesti. Suosittelen varsinkin jos pitää menneen ajan maaseutuelämän kuvauksista.
Arvosana: 4+/5
