Minna Canthin Köyhää kansaa meni kuunteluun Juhani Ahon Papin tyttären vanavedessä osana suomalaisiin klassikoihin tutustumista. Tarina on hieman erilainen kuvaus menneestä Suomesta, sillä nyt sukelletaan keskelle köyhien elämää 1800-luvun Kuopiossa. Novelli ei ole enää kivaa luettavaa, ja se synnytti aikanaan skandaalin köyhälistön tilasta.
Holopaisen perheellä ei mene hyvin. Isä ei ole kovin pätevä työn hankinnassa, vauva sairastaa ja vanhemmat lapset joutuvat kerjäämään ruokaa perheelle. Jos lähtökohta tarinalle on kurja, niin vielä ikävämmäksi se menee.
Canth maalaa vuonna 1886 julkaistussa novellissa inhorealistista kuvaa yhteiskunnan köyhimpien elämästä. Aikanaan kirja on nähty pahimmillaan vallankumouksellisena, vaikka en minä tästä mitään aatetta löydä. Elämä kuvataan kaikessa kurjuudessaan sellaisena kuin se on.
Kirja on rankan realistinen. Ei tämä suosikiksi nouse, mutta Köyhää kansaa kannattaa lukea ihan jo yleissivistyksen kannalta.
Arvosana: 3+/5
