Leonardo Da Vincin elämänkerta päätyi lukuun Robert Greenen kirjassa annettujen kehujen innoittamana. Kun kirja sattui silmiin kirjakaupassa, oli se pakko noukkia lukuun. Nimi lienee kaikille tuttu, mutta taiteilijan elämä tuskin ei.
Kirja toimii monessakin mielessä erinomaisesti. Ensinnäkin se kuvaa menestyksekkäästi italialaista elämäntapaa 1500-luvun vaihteessa. Leonardon ja hänen sukulaistensa elämänvaiheet avaavat historiankirjoissa yleensä kuvatun ylimystön sijaan tavallista keskiluokkaa ja myös köyhälistöä. Leonardon elämä käydään läpi kronologisesti ja kirja jakaantuu eri teemoihin hänen asuinpaikkojensa mukaan.
En ole suuremmin taiteeseen tutustunut, joten kirjan tarkahko selvitys maalaustaiteesta renessanssin Italiassa oli erittäin kiinnostavaa ja koukuttavaa luettavaa. Leonardo oli uranuurtaja kuvaten maailmaa omalla tavallaan, koska hän luopui siihen asti vallalla olleiden ääriviivojen käytöstä kokonaan. Herran harvalukuiset työt käydään läpi ja Leonardon taituruus valon ja perspektiivin käytössä sekä anatomisessa osaamisessa selviää kertaheitolla maallikollekin. Tämän jälkeen taidetta katsoo ihan eri lailla.
Kolmantena kirja nostaa esiin Leonardon äärimmäisen kovan taipumuksen perfektionismiin. Taustatyön määrä on järkyttävä; esimerkiksi anatomian tuntemiseksi hän teki kymmeniä ruumiinavauksia niin ihmisille kuin eläimillekin. Hän ei ollut tyytyväinen töihinsä, vaan paranteli niitä oppiessaan lisää – useat työt eivät valmistuneet koskaan tai Leonardo hylkäsi ne mahdottomina, koska ei uskonut pystyvänsä toteutuksessa pääsevänsä sille tasolle mihin halusi. Jästipää taiteilija kiukutteli myös toimeksiannoista (nykytaiteilijoiden tapaan), ja tarttui vain mielestään kiintoisimpiin venyttäen niidenkin sovittuja aikatauluja – ja oli jatkuvassa rahapulassa.
Kirjan luettuaan on helppo kohauttaa olkiaan väitteille Leonardon neroudesta. Kaveri treenasi aivan järkyttävät määrät, joten onko ihme jos hän oli aikaansa edellä maalauksen lisäksi monissa muissakin asioissa? Harmi ettei Leonardo ollut saanut matemaattista koulutusta, joten hän ei pystynyt hyödyntämään algebraa ongelmissaan.
Mielenkiintoisena detaljina kirjassa käydään läpi Leonardon kirjahyllyn kehittymistä. Kirjapainotaito on juuri levinnyt Italiaan, ja Leonardo pystyy hankkimaan ensin pienen, ja lopulta mittavan kokoelman kirjallisuutta. Kirjapaino lienee lähtölaukaus pienten eurooppalaisvaltioiden nousulle maailmanvaltiaiksi.
Kokonaisuutena kirja on yksi parhaista elämäkerroista ja raskaasta asiasisällöstä huolimatta myös yksi helppolukuisimmista. Teksti on sujuvaa, ja kirja on rakenteeltaan koukuttava pitäen otteessaan alusta loppuun. Tämä on pakko lukea.
Arvosana: 5/5
