Teollistumisen aika on kova kiinnostuksen kohde monista syistä, joista yksi on höyryveturi. Radanrakennusta käsittelevä kirjallisuus puuttuu kokonaan kirjahyllystä, joten kirjastosta sattumalta bongattu Kivestä Hakattu – Kivimiesten matkassa Jyväskylä – Haapamäki – Pori ratatyömailla oli tietenkin napattava lukuun.
Kivimiesten matkassa on sekä kirja että dokumenttielokuva. En tiedä, kumpi oli ensin, vai tehtiinkö niitä rinnakkain. Molemmat kertovat radanrakentajien elämästä Jyväskylä – Haapamäki – Pori ratalinjan rakennustyömaalla 1900-luvun alussa. Rataa rakennettiin pääosin lihasvoimin, ja koneita oli apuna vain harvoin.
Odotin kirjalta paljon. Cornelius Vanderbildtin elämäkerran parhaita paloja oli rautateiden rakentaminen New Yorkista Suurille Järville. Vankileirien Saaristosta jäi mieleen käsipelein 1930-luvulla rakennettu Vienan kanava, jonka 225 km pitkälle rakennustyömaalle kuoli yksi poliittinen vanki 5 metrin välein. Miten Suomessa pärjättiin?
Odotukset eivät täyty. Teos nojaa kuviin, ja konkretia radanrakennuksesta typistyy poseerauskuviin. Jäin kaipaamaan lisäinfoa lähes kaikesta: kallion louhinnasta, siltojen rakennuksesta, ratalinjan kartoituksesta… Kirja jättää epäselväksi niinkin oleellisen asian, kuin radan linjauksen, jota joutuu etsimään kännykällä Google Mapsista. Ei tätä ihan loppuun asti ole mietitty!
Kirjan tekijöiksi paljastuu elokuvakerhon porukkaa, joten ehkä opus on pelkkä dokumenttielokuvan sivuprojekti. Kertooko elokuva enemmän? Ehkä, mutten usko senkään tyydyttävän uteliaisuuttani.
Tällaisenaan Kivestä hakattu jää tunnin mittaiseksi kuvienkatselutuokioksi. Ihan kiva, mielellään tämän luki, ja nimestä tulee ainakin puolen arvosanan korotus, mutta aihepiirissä olisi ainesta kunnon järkäleeseen. Heitä vinkki, jos tiedät perusteellisemman teoksen rautatien rakentamisesta 1800-1900 -luvuilta.
Arvosana: 2-/5
