Nuku kuin luolamies – parempaa unta ikiaikaisilla opeilla on mielenkiintoa herättävä nimi kirjalle. Markkinoinnin puolella on joko tehty hyvää työtä ja paketoitu tieto kiinnostavasti, tai sitten tarjolla on täyslaidallinen tekotieteellistä shaibanderia jonkun wannabeshamaanin kynästä. Onneksi opuksen isä Merijn Van Der Laar paljastuu unitutkimuksen tohtoriksi ja lähdeluettelo on melkein 50 sivun mittainen. Nyt taidetaan olla hyvän äärellä.
Nuku kuin luolamies perustuu ajatukselle, jonka mukaan nukkumisen pitää olla helppoa. Merijn Van Der Laar on väitellyt unettomuuden hoidosta ja toiminut uniterapeuttina, joten hänellä on sekä teoria että käytäntö hanskassa. Pidän yhdistelmästä, koska pelkät teoriat harvemmin toimivat käytännössä, ja pelkillä käytännön miehillä on usein vaikeuksia toimivan mallin rakentamisessa. Käytännössä toimivaksi testattu teoria on erinomainen lähtökohta.
Myytti 8 tunnin yöunesta
Heti kirjan alussa Van Der Laar tyrmää yleisenä totuutena pidetyn tarpeen yli 8 tunnin yöunille. Väitteelle ei löydy minkäänlaista totuuspohjaa unitutkimuksista! Kirjailija kuitenkin kaivaa esiin 8 tunnin unien alkulähteen: sosialismista innostunut tehtaanjohtaja Robert Owen (1771-1858) esitti silloisten työpäivien (10-16 tuntia) lyhentämistä ja päivän jakamista kolmeen: 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa-aikaa ja 8 tuntia unta. Aika hassua, että väitettä toistetaan joka paikassa, eikä kukaan vaivaudu tarkastamaan ”faktan” todenperäisyyttä.
Kirjassa perataan myös useita tutkimuksia vähäisen unen ja eri sairauksien yhteydestä. Suurimmassa osassa kausaliteetti on epävarma: ei ole selvää johtuvatko sairaudet liian lyhyistä unista, vai aiheuttaako sairaus sen ettei potilas pysty nukkumaan normaalisti.
Ihminen nukkuu kädellisistä vähiten. Kirja tarjoaa selitykseksi maassa nukkumista, jolloin ihminen on alttiimpi petojen hyökkäyksille, ja evoluutio on suosinut tehokkaasti nukkuvia yksilöitä. Sama perustelu selittää aamu- ja iltaunisuuden sekä öisen heräilyn; ihminen ei luonnostaan nuku yhtäjaksoisia yöunia, vaikka moni ajattelee yhtäjaksoisen unen olevan tavoiteltava asiantila. On siis täysin normaalia heräillä öisin ja viettää pitkiäkin pätkiä valveilla, eikä siitä kannata huolestua. Luolamiesten ryhmälle on ollut hyötyä siitä, että suurella todennäköisyydellä ainakin joku on valveilla joka hetkellä.
Luolamiehiä ei enää ole, mutta ympäri maailman on edelleen metsästäjä-keräilijä yhteisöjä, joiden unta tutkimalla voidaan selvittää kuinka ihmislaji on ennen sähkövaloa, somea, vuorotyötä ja muita valvottajia nukkunut. Merijn Van Der Laar valottaa hadzojen, Tansanian pohjoisosissa elävän kansan nukkumistapoja. Hadzat ovat Itä-Afrikan ainoa säilynyt metsästäjä-keräilijä kansa, joka on geneettisesti eriytynyt muista heimoista noin 50 000 vuotta sitten, ja ne noudattavat edelleen samoja tapoja kuin kivikaudella, vaikka modernin yhteiskunnan paine ajaa heitä ahtaammalle.
Nuku kuin luolamies – reilut 6 tuntia riittää!
Hadzat viettävät yöpuulla koko pimeän ajan eli noin 9 tuntia, reilun tunnin pidempään kuin eurooppalainen. Hadzat kuitenkin nukkuvat yhtä paljon kuin me, heillä unta kertyy yön aikana keskimäärin 6 tuntia 15 minuuttia, kun taas eurooppalaisen lukemat ovat 6 tuntia ja 10 minuuttia. Hadzat siis pyörivät valveilla vuoteissaan melkein kolme tuntia, mutta silti heillä ei ole termiä unettomuudelle; pitkät yövalvomiset koetaan asiaan kuuluviksi, toisin kuin meillä. Ennen teollistumista tilanne Euroopassakin oli toinen: esimerkiksi osissa Ranskaa yöunien ajateltiin olevan kaksiosaisia, ensin nukuttiin lyhyet unet, sen jälkeen herättiin touhuamaan pikkuaskareita tai vaikka harrastettiin seksiä, ja tunnin-parin valveillaolon jälkeen nukuttiin pidempi pätkä.
Kyselytutkimuksen mukaan hyväunisten länsimaalaisten todellinen uniaika vaihtelee 5 tunnin 20 minuutin ja hieman yli 7 tunnin välillä, mikä on reilusti 8 tunnin myyttiä vähemmän. Yhdysvalloissa unitutkijat ovatkin laskeneet unisuosituksia ja todenneet jopa kuuden tunnin voivan riittää. Kun 90% väestöstä ilmoittaa nukkuvansa 7 tuntia tai vähemmän, alkaa viimeistään olla päivänselvää että 8 tunnin uni on hihasta vedetty vaatimus, tai oltaisiin kaikki kuolleita! Todellisuudessa unen tarve on täysin yksilöllistä ja vaihteluväli on laaja (vajaa 6h – 7,5h). Kirjailijan mukaan hyvä mittari riittävälle unelle on yksinkertainen: jos olet uninen koko päivän, nukut liian vähän. Hemmetti sentään, kun tähänkin johtopäätökseen tarvittiin tohtori! 😂
Van Der Laar väittää absurdien unitavoitteiden olevan suurin syy uniongelmille. Hän haastatteli tohtoritutkimuksessaan 200 unetonta, jotka viettivät keskimäärin vuoteessa 8,5-9 tuntia tavoitellen 8 tunnin yhtäjaksoista unta – turhaan. Hänen mielestään tässä ei ole yhtään mitään järkeä, koska silloin uneton vain makaa valveilla tuntitolkulla ja stressaa entistä enemmän untaan kuvitellessaan 8 tuntia olevan välttämättömyys. Unettomuudesta kärsivien 70% nukkumistehokkuus on sama kuin hadzoilla, mutta uneton stressaa asiasta, kun taas hadzoilla ei ole valvoskelun kanssa mitään ongelmaa.
Huomaan itsekin stressanneeni yli 8 tunnin unien ideaalista, vaikka olen huomannut näin pitkään nukkumisen mahdottomaksi. Pystyn nukkumaan yli 8 tuntia vain erittäin väsyneenä, enkä milloinkaan kahta yötä putkeen. Vaikka olen tunnistanut tilanteen, jatkuva 8 tunnin unen tuputtaminen joka tuutista ja liian vähän unen seurauksilla pelottelu on päässyt vaikuttamaan itseeni, joten kirjan lukeminen on tavallaan helpotus. Edes lyhyet valveillaolon hetket eivät enää stressaa, kun tietää niiden kuuluvan asiaan.
Kirjailija painottaa unitehokkuutta pelkän uniajan kellottamisen sijaan. Nykykäsityksen mukaan länsimaissa 83% unitehokkuus on hyvä rajakohta hyvä- ja huonounisuuden välille. Unettoman kannattaisi tuntimäärän sijaan tavoitella tilannetta, jossa hän viettää korkeintaan kuudesosan vuoteessa vietetystä ajasta valveilla. Keino parantaa unettomuus on hieman nurinkurisesti unen rajoittaminen: kun menee nukkumaan riittävän myöhään ja herää silti haluttuna aikana alkaa kerätä unen painetta, jolloin nukahtaa helpommin illalla. Ensimmäinen viikko on kirjailijankin mukaan karmea, mutta jo seuraavan viikon aikana unirytmi alkaa väkisin löytyä. Kannattaa ehdottomasti hankkia kirja käsiinsä jos kokee kärsivänsä unettomuudesta, ja testata metodia.
Kauniita unia uusin eväin
Kirjasta löytyy paljon muutakin tietoa unesta. Miten päihteet vaikuttavat uneen – heikentävät. Kannattaako näplätä kännykkää illalla sängyssä – ei todellakaan (Ketosen Kirjan mukaan autonominen hermosto suorastaan villiintyy yhteen kohteeseen kiinnitetystä katseesta nostaen vireystilaa). Voiko illalla katsoa televisiota – voi, se rentouttaa usempia. Onko unilääkkeistä hyötyä – ei. Kannattaako suu teipata jesarilla umpeen yöksi kuten tiktokkaajat neuvovat – ei, eikä muutenkaan kannata uskoa kaikkea mitä someinfluensserit tuuttaavat eetteriin. Ainakin minä uskon mieluummin unitohtoria!
Kirja kyseenalaistaa melkein kaiken mitä nukkumisesta olen ajatellut, ja tekee sen erittäin vakuuttavalla tavalla. Unitohtori on perehtynyt aiheeseen antaumuksella ja teoreettinen viitekehys on vahva. Teorian ja metodien toimivuus on testattu unettomuudesta kärsivillä potilailla, joten en näe syytä kyseenalaistaa lukemaani.
Nuku kuin luolamies jättää vaikuttavan vaikutelman. Uni on sen verran tärkeä juttu, että tähän kannattaa tutustua ihan jokaisen. Etenkin jos tuntuu, ettei tule nukuttua riittäväksi onpa syy mikä tahansa, tarjoaa kirja konkreettisen kolmen viikon ohjelma yöunen parantamiseksi.
Suosittelen lukemaan nukutpa sitten hyvin tai huonosti.
Arvosana: 5/5
