Ratamo-sarja on perushyvää dekkarimättöä. Sarja pääsee nyt päätökseensä pika-arvioilla neljästä viimeisimmästä kirjasta. Suojelupoliisin osastopäällikkö Arto Ratamo pääsee jälleen töihin ja luvassa on kiintoisia juonikulkuja. Jatkoakin lienee luvassa vielä tänä vuonna, mikäli Taavi ”osmonserkku” Soininvaaran kirja per vuosi tahti jatkuu.

Ratamo

Ratamo sarja on kokenut matkan varrella monia muutoksia. Lonkkavaivainen Arto Ratamo on yllättäen vetreytynyt eikä lonkka enää vaivaa, ja viimeisimmissä osissa on karsittu joukosta puoliturhia sivuhenkilöitä. Onkohan tiivistynyt tahti myönnytys nykyajan tiiviimmälle rytmille?

Tsaarin Ruoska on viihdyttävä tarina kokaiinikauppaan sotkeutuvista suomalaisista, jotka koittavat vedättää espanjalaisia mafiosoja. Santiago de Compostelassa lomaileva Ratamo on sopivasti paikan päällä, kun ensimmäinen kaveri vedetään kylmäksi Galiciassa, ja pian raatoja alkaa tulla lisää. Venäläisetkin sotkeutuvat peliin ja keitoksesta saadaan maukas.

Sokea Oraakkeli keskittyy ilmastoaktivismiin, jota valitettavasti tuputetaan lukijalle päälleliimatun oloisesti. Pidin kirjan alusta, jossa terroristit laittavat ilmastotoimien jarrumiehiä kylmäksi; etenkin tapa jolla uhri pyrkii kertomaan ennen varmaa kuolemaansa poliisille kuka hänet tappaa on sopivan karmiva. Loppupuolella tarina hyytyy ja menee ennalta-arvattavaksi ratamorymistelyksi.

Susisoturi alkaa ikävillä fiboilla, kun kotiin palaava tekoälyasiantuntija päästetään päiviltä – eikä hän jää viimeiseksi. Ratamo pääsee tutkimaan miksi Hongkongin mafia listii tekoälyasiantuntijoita ja minkä vuoksi useampi heistä on kadonnut mystisesti. Tarinan ytimeen nousee koko ajan kiristyvä jännite Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä, ja tällä kertaa tarina onnistuu jopa yllättämään lukijan. Mainiota.

Kuudes Marttyyri jättää erinomaisen jälkimaun dekkarisarjalle. Ympäristöterroristit ottavat kohteekseen Puolan Belchatowin voimalaitoksen, joka on maailman suurin hiilivoimala 5050 MW teholla (eli karkeasti kolme kertaa Olkiluoto 3) ja samalla Euroopan suurin päästölähde puskien ilmaan n. 40 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa – eli enemmän kuin koko Sveitsin valtio! Laskin huvikseni, että aiheuttaakseni samat päästö suomalaisen sähköntuotannon profiililla (40 g/kWh) minun pitäisi ajaa Teslallani (200 Wh/km) noin 5 miljardia kilometriä eli ex-planeetta Plutoon asti (tai n. 16 kertaa Aurinkoon ja takaisin, tai 120 000 x maapallon ympäri). Ajatuksia ainakin herää mittaluokasta!

Tarina on parempaa ratamoa ja pitää hyvin otteessaan. Hahmotkin tuntuvat tuoreilta, ja lempparikseni nousee pahis, joka hyräilee Come on Eileen -kasariklassikkoa ennen surmatyötä (tämä nostaa ainakin puolella pisteellä arvosanaa). Juoni poukkoilee välillä sekavuuden rajalla, mutta tästä on helppo pitää.

Ratamot ovat mainiota kesälukemistoa dekkarien ystäville.

Arvosanat:
Tsaarin Ruoska 4+/5
Sokea Oraakkeli 3-/5
Susisoturi: 4/5
Kuudes Marttyyri: 5-/5