Broken Angels kuljettaa Muuntohiilestä tutun Takeshi Kovacsin Sanction IV planeetalle noin 30 vuotta ensimmäisen kirjan (ja tv-sarjan) tapahtumia myöhemmin. Kovacs on liittynyt Carrera’s Wedge -ryhmittymän palkkasoturiksi sotimaan kapinallisia vastaan. Haavoittuessaan hän tapaa sotilassairaalassa Jan Schneiderin, joka houkuttelee hänet aarrejahtiin. Kovacs tarttuu tarjoukseen, he lunastavat vankileiriltä marsilaisten aluksen luo johtavan portaalin löytäneen (ja piilottaneen) arkeologi Tanya Wardanin, ja myyvät aluksen oikeudet Mandrake-korporaatiolle huikeaa korvausta vastana.
Takeshi Kovacs alkaa avautua paremmin uudessa ympäristössä. Palkkasoturi ei ole moksiskaan uudesta kropastaan, ja Lähettilään (Envoy) koulutus antaa hänelle yli-inhimillisiä kykyjä. Jonnekin alitajunnan syvyyksiin piilotettujen ehdollistumien avulla hänellä on jumalallinen intuitio, kyky piilottaa kipu ja ei-toivotut tuntemukset, hän kykenee manipuloimaan ihmisiä miten tahtoo, ja kontrolloimaan itseään sekä reaktioitaan lähes täydellisesti. Hahmo on mainio.
Broken Angels syventää myös Muuntohiilestä tuttua maailmaa mukavasti. Marsista löytyneen muinaisen sivilisaation mysteeriä raotetaan lukijalle, ja avaruuslauksen etsintä tarjoaa mainion lähtökohdan. Sielun lataaminen uuteen sukkaan, eli yleensä kloonattuun ihniskehoon, saa uutta näkökulmaa kun tekoälyllä skannataan läpi tuhansia kuolleita sotilaita sopivan iskuryhmän löytämiseksi. Parhaimmat sotilaat voi lähettää kerta toisensa jälkeen taisteluun, kunhan muistipiiri niskanikamissa pysyy vahingoittumattomana.
Jos jo Muuntohiili oli paikoin rankkaa menoa, niin nyt Richard K. Morgan rakentaa vielä mustempaa tarinaa. Kaikki ymmärtävät sodan turhuuden, mutta se vain jatkuu eri syistä. Kilpailu ensimmäisen tunnetun marsilaisten avaruusaluksen omistajuudesta käy vähintään yhtä kuumana, ja oikeuttaa vaikkapa kokonaisen kaupungin tuhoamiseen ydinasein. Petturin kidutuskuolema on sekin aika karmeasti kuvattu. Ei tämä mikään leppoisa kirja ole.
Tarinan taso vaihtelee ja juoni kärsii paikoin pompuista, minkä voi jo kolmannen kirjan kohdalla kirjata Morganin perisynniksi. Englannin kieli on rönsyilevää ja lukijalta vaaditaan laajaa sanastoa; kännykkä on syytä pitää käsillä. Tottunut englanninlukija pärjää, mutten ottaisi tätä ensimmäiseksi kirjaksi kun suomenkielinen scifi on jo kahlattu läpi.
Morgan onnistuu Kovacsin hahmon kanssa erinomaisesti, maailman kanssa hyvin, ja juonen kanssakin ihan kohtalaisesti. Suomennettu Muuntohiili kannattaa lukea ensin, ja jos englanti taittuu, niin jatkaa sitten tällä. Ajattelin jossain kohtaa lukaista myös Kovacs-sarjan päätösosan, jossa mies palaa synnyinplaneetalleen Harlanin maailmaan.
Suosittelen (väkivaltaisen) scifin ystäville.
Arvosana: 3+/5
