Iain Banksin (1954-2013) tuotannon kahlaaminen jatkuu vuonna 1987 ilmestyneellä teoksella Espedair Street. Teos on poikkeaa muista herran kirjoista scifi-elementtien täydellisen puuttumisen vuoksi (Banks on tunnettu etenkin scifipuolen tuotannostaan [julkaistu nimellä Iain M. Banks], ja alunperin hän kirjoitti perinteisiä kirjoja vain scifi-kirjojen julkaisun mahdollistamiseksi), joten opus toiminee myös genreä vieroksuville lukijoille.
Espedair Street sijoittuu nimensä mukaiselle tosielämän kadulle Paisleyhin, Glasgow:n lähiöön. Dan Weir (”Weird”) haaveilee rokkitähden urasta, saavuttaa unelmansa, mutta päättää elämään pettyneenä tehdä itsemurhan. Kirjan alkusivuilla hän kuitenkin muuttaa mielensä, ja tarina kertoo miksi hän loppujen lopuksi päätyy valitsemaan elämän. Siinä välissä käydään läpi Weirdin bändin Frozen Goldin nousu listojen kärkeen.
Kirja on suorastaan huikea lukukokemus. Hihittelin hassunhauskaa rokkitähtielämää, johon liittyy asianmukainen määrä myös seksiä ja huumeita. Televisioita ei heitellä hotellihuoneen ikkunasta, mutta kaikkea muuta päätöntä tehdään – ja aina vahvassa päihtymystilassa. Voiko näin kahjoja koiruuksia keksiä itse, vai onko joku bändi tehnyt nämä kaikki temput?
Banks maalaa mahtavaa ajankuvaa, ja imee lukijan kirjan maailmaan. Hän on parhaimmillaan tunnelman ja tapahtumien kuvaajana, ja pidin etenkin Glasgown ja Skotlannin kuvauksesta. Myös Weirdin lomailu Kreikassa sai aikaan dejavu -fiiliksiä aasin määkimisineen kaikkineen.
Pidin erityisesti rokkibändin nousua kuvaavista takaumista. Keikkaelämän ja kiertueiden kuvaus on parasta lukemaani Banksia. Banks ei ole parhaimmillaan dialogin kirjoittajana (tai vaihtoehtoisesti en nauti keskustelujen lukemisesta), joten nykyhetkeen sijoittuvat baarireissut paikallisten ryyppykavereiden kanssa eivät iske yhtä lujaa. Hahmot sinänsä ovat hauskoja, jos siis sattuu pitämään päihteiden väärinkäyttöön perustuvasta huumorista.
Lopputulemana Espedair Street on parasta lukemaani Banksia. Kirjaa ei malta laskea käsistään ja tarina on suorastaan hervoton. Scifin puuttuessa kirjaa voi suositella ihan kaikille, joita yhtään kiinnostaa pyhä kolmiyhteys Sex & Drugs & Rock’n’roll.
Arvosana: 5-/5
