Maaseudun tulevaisuus on yhdenpäivän romaani peräkylän suuresta päivästä. Antti Heikkisen romaani savolaisesta Nasaretin kylästä tarjoaa huumoria ja yltiöstereotypisiä hahmoja, kun perinteet ja tulevaisuus kohtaavat.
Tartuin kirjaan ystävän suosituksesta enkä todellakaan pettynyt. Heikkisen kerronta on sujuvaa, hahmot huikeita, ja tapahtumat niin överiksi vedettyjä, että niiden kuvittelee ihan väkisin perustuvan tositapahtumiin. Heikkinen leikittelee stereotypiolla ja rakentaa vastakkainasettelusta hersyvää dialogia.
Nasaretissa tapahtuu päivässä paljon. Nuorisoseura järjestää kirkastusjuhlat, joiden hienoutta kaikki eivät ymmärrä: on kansanedustajaa, sotaveteraanin puhe (ja sen jälkeen kajautettava Veteraanin iltahuuto), rosvopaisti ja tietysti tanssit perään. Kommunistit kärsivät jäsenkadosta ja tulossa on kokous, jossa yhdistys lopetetaan. Homofoobinen isäntä kohtaa poikansa poikaystävän. Kaiken lisäksi halvaantunut kirjailija aikoo paljastaa Nasaretin todellisen historian.
Hahmot ja tapahtumat ovat huikeita. Kyttääjä kiertää joka päivä kylän Mersullaan, kirjaa ylös vieraiden autojen rekisterinumerot, ja hinustelee keskellä tietä eikä anna muiden ohittaa. Isäntä suuttuu kun emäntä ehdottaa kolmenkimppaa lomittajan kanssa. Itsetietoinen emäntä syyllistää lapsettomuudesta kärsivää miniää siitä ettei saa lapsenlapsia ja muita nuoriseuran jäseniä siitä etteivät nämä tee niin paljon kuin hän. Ai niin, asuuhan kylällä Maajussille morsian -pariskuntakin.
Maaseudun tulevaisuus on aivan liian lyhyeksi jäävä lukunautinto. Kirja ei todellakaan kärsi mammuttitaudista; sen tiiveys on plussaa, koko ajan tapahtuu ja tyhjäkäyntiä ei ole. Vahva suositus kesäiseksi huumoripläjäykseksi.
Arvosana: 5/5
