Huojuva talo on Maria Jotunin kurjuuskuvaelma onnettomasta avioliitosta. Päähenkilö Lea päätyy nopeisiin naimisiin Eeron kanssa, josta jo lyhyen yhteiselon jälkeen paljastuu ikäviä luonteenpiirteitä. Huojuva talo ei ole kepeintä kesälukemista.
Päähenkilö Lea päättää elämänsä kurjuudesta jo lapsena, jolloin hän asettuu äitiään vastaan puolustamaan alkoholisti-isäänsä. Perhe asuu Lean isoisän, Ukko Hornin luona, joka niukin naukin elättää pienellä kaupallaan kelvottoman poikansa perheen. Lea moittii äitiään isän hylkäämisestä ja päättää itse toimia toisin. Sitä saa mitä tilaa.
Eero alistaa vaimoaan sekä henkisesti että fyysisesti. Lea ottaa kaiken vastaan ja yrittää miellyttää miestään tapahtuipa mitä tahansa. Ulkopuoliset ja lapset näkevät helvetin, mutta kukaan ei puutu asiaan.
Juoni ei tarjoa yllätyksiä, sadismin spiraali vain jyrkkenee. Väkivalta vakavoituu, panettelu pahenee ja tuska turruttaa. Ainoastaan se on selvää, ettei tässä hyvin voi käydä, joten positiiviseksi laskettava loppuratkaisu on yllättävä.
Kirjan suurin miinus on pituus ja itsensä toistaminen. Esimerkiksi perheen lukuisista palvelustytöistä olisi voinut pudottaa yhden pois, ja yhdistää tapahtumat muihin. Eeron mahtipontinen puhe tuntuu kirjan loppupuolella pelkältä vanhan kertaukselta. Välillä tuntuu, että enkös minä jo lukenut tämän, mentäisiinkö eteenpäin?
Jotuni kirjoittaa parhaimmillaan kuitenkin niin hyvää tekstiä, että suvannoista selvitään kunnialla. Lukija haluaa jatkaa eteenpäin ihan vaan kuullakseen, että mitä hullua se Eero vielä voi keksiä. Lukija haluaa tietää kuinka pitkään Lea pystyy pettämään itseään ja sulkemaan silmänsä todelliselta Eerolta. Lopulta lukija haluaa tietää kumpi voittaa: Eeron pahuus vai Lean kyky uskoa hyvää.
Nykypäivän lukija kummastelee miksi Lea jää noin kehnoon liittoon. Miksi hän kieltää muiden avun? Vuosisadan takaisessa Suomessa avioero ei kuitenkaan ollut läpihuutojuttu ja tarkoitti suurta häpeää, jota en itsekään osaa ymmärtää. Naisasian historiasta kiinnostuneille Huojuva talo lienee nappivalinta.
Jotuni osallistui teoksella vuoden 1935 Otavan kirjoituskilpailuun, mutta kielsi kirjan julkaisun, kun ei voittanut. Miksi näin, on edelleen epäselvää. Suuttuiko Jotuni kun ei voittanut? Ymmärsikö hän käsikirjoituksen vajavaisuudet? Kirjailijan pojanpojan mukaan teos on saanut inspiraationsa kirjailijan omasta avioliitosta, joten pelkäsikö hän paljastumista? Suojeliko hän kiduttajaansa kuten Lea teki?
Huojuva talo on itseään toistava, mutta ihan luettava romaani.
