Jörn Donner, kuinka te kehtaatte on arvostelujen perusteella erinomainen elämäkerta Jörn Donnerista (1933-2020). Itselleni herra on jäänyt etäiseksi rääväsuuksi, joka muistikuvissani on ollut lähinnä poliitikon roolissa. Häntä on tituleerattu älyköksi ja kulttuurivaikuttajaksi, mutten muista taustoja. Ajattelin lukaista kirjan asian selvittämiseksi.
Jörn Donner oli 2000-luvulle tultaessa ollut jo eläkeukko, joten ei ole ihme, ettei omakohtaisia muistikuvia juuri ole. Muistan herran töksäytelleen epämiellyttäviä totuuksia, mutten lainkaan sitä mistä aiheista. Hoksaan, etten ole lukenut yhtäkään hänen kirjaansa enkä edes katsonut ainuttakaan hänen elokuvaansa. Tajuan vasta kirjaa kuunnellessa yhteyksiä, hänen isänsä Kai Donner omisti Ahdenkallion kartanon Hyvinkäällä, ja toimistoni on Jörnin sedän Ossian Donnerin Hyvinkäälle perustaman villatehtaan (joka meni konkurssiin Valvilla nimellä 1993) sittemmin toimistohotelliksi ehostetuissa tiloissa.
Kirja ei oikein pääse vauhtiin. Kai Ekholm on kirjan perusteella Donnerin ystävä, ja kenties siksi kohtelee Jörniä silkkihansikkain. Kirjassa ei kerrota oikein mitään, esimerkiksi semmoinen perusasia kuin puolisoiden määrä (3) ei selviä ennen kuin tarkistan asian Wikipediasta. Netistä selviää, että Donnerilla on ollut 40 ja 50 vuotta kestäneet suhteet Suomessa ja Ruotsissa, mutta mitäpä näistä mainitsemaan rehellisessä ja monipuolisessa henkilökuvassa.
Kirja ei loppujen lopuksi kerro oikein mitään. Se ei kerro lapsuudesta, opiskeluista, lapsista, parisuhteista, eikä edes kirjoista eikä elokuvista. Ilmeisesti Ekholm olettaa lukijan jo tuntevan Donnerin perinpohjin, ja haluavan lukea omaa spekulaatiotaan. Ekholm ei vaivaudu tuhlaamaan aikaan perusasioihin.
Ekholm on kirjoittanut toisenkin Donneria käsittelevän – tai ainakin sivuavan – kirjan Jörn Donnerin kirjasto. Donnerin lukutottumuksia avataan tässäkin kirjassa, ja nuoren marxilaisen kerrotaan siirtyneen kommunismista kapitalismiin iän karttuessa vähän Wahlroosin tapaan. Vaikka väite yhden kirjan lukemisesta päivittäin tuntuu uskomattomalta, niin maailmankuvan muutos vasemmalta oikealle on ei tunnu, koska paljon lukeva ajatteleva ihminen havaitsee väkisin vasemmistolaisen kirjallisuuden rajoittuneisuuden, epätieteellisyyden ja itsepetoksen (suurin osa vasemmistolaisista tuskin on edes lukenut Marxia). Takinkääntäjäksi tituleerattu Donner ehti edustaa SKDL:ää, SDP:tä ja RKP:tä, enkä jaksa uskoa sen olleen opportunismia, vaan pikemminkin kuvanneen maailmanmenoa ymmärtävän miehen ajattelun muutosta.
Kirja etenee muka kronologisesti, mutta pomppien. Kyse ei ole edes aiheen mukaan etenemisestä, vaan tuntuu kuin kirjailijalla olisi jäänyt viimeinen rutistus tekemättä. Ärsyttää, kun Berliini- ja Tonava- raporttien kerrotaan olevan erinomaisia, mutta jätetään kertomatta mikä niissä oli niin hyvää, ja mistä ne oikeastaan edes kertoivat.
Kirja pyörii paikallaan. Tuntuu, kuin koko rutistus olisi pelkkää esipuhetta, ja kohta päästäisiin asiaan. Donner palasi tuotannossaan jatkuvasti samoihin aiheisiin, ja tuntuu ihan kuin Ekholm haluaisi tehdä samoin. Ekholm esimerkiksi mainitsee liian monta kertaa, että Mammutti on lukukelvoton, mutta näyttää hyvältä kirjahyllyssä. Kirjan loppupuolella alkaa jo kyllästyttää.
Jää kirjasta sentään jotain käteen. Saan sen kuvan, että suurin osa tuotannosta ei ole lukemisen arvoista: Donner oli keskinkertainen kaunokirjailija, eikä hän tietokirjoissa vaivautunut kirjaamaan lähdeviitteitä. Se siitä sitten, korkeintaan joku raporttikirja voi olla vaivan väärti.
Jörn Donner, kuinka te kehtaatte on lopulta floppi. Se ei toimi elämäkertana, koska elämästä ei kerrota oikeastaan yhtään mitään. Kirja junnaa ja on yksinkertaisesti huonosti kirjoitettu, itseään toistava mukaelämäkerta. Kirja kantaa loppuun asti vain viihdyttävien anekdoottien voimin, mutta kokonaisuus on kehno. Ehkä donnerfani saa tästä jotain irti, mutta minä en tullut hullua hurskaammaksi.
Arvosana: 1/5
