Niklas Natt och Dag kuuluu Ruotsin vanhimpaan aatelissukuun, ja suvun vesan ensimmäinen historiallinen dekkari 1793 oli niin maittava, että kakkoskirja 1794 meni kuunteluun heti perään. Päähenkilönä häärii jälleen yksikätinen raakki Mickel Cardell, ja keuhkotautiin talven aikana kuolleen Cecil Wingen paikan ottaa hänen veljensä. Tällä kertaa tutkitaan hääyönään raadellun naisen kuolemaa.
Tuttuun tapaan henkilöiden elämää kuvataan pitkältä kaarelta. Tässä kirjassa tarina vie Saint Bartsin saarelle, joka vuonna 1784 oli päätynyt Ranskalta Ruotsille vastineeksi oikeudesta käydä kauppaa Göteborgissa. Diili oli kehno, koska tuliperäisellä saarella ei ennen massaturismia ollut liiemmin arvoa. Pääkaupunki Gustavian vapaasatama mahdollisti kuitenkin orjakaupan, ja muutakin epämääräistä (mutta kirjaan sopivaa) toimintaa katsottiin läpi sormien.
Tarina on jotenkin edeltäjäänsä kökömpi. St. Bartsin keikka on jotenkin päälleliimattu, ihan kuin Ruotsin pikkuruinen siirtomaa olisi väkisin pitänyt änkeä tarinan osaksi. Juonikuvio ei meinaa aueta, välillä tapahtumaketju tuntui erikoiselta, ja usein henkilöt tuntuvat tekevän täysin järjettömiä asioita. Ehkä se on sen ajan logiikkaa.
Tästä tuli kuukauden sisään jo toinen pahan mielen kirja, kun raakuus alkoi häiritä jo minuakin. Aikuisten ihmisten leikkely elävältä vielä menee, mutta kun aletaan mässäillä lasten kärsimyksellä, niin ei toimi minulle. Ehkä sitä pikkulapsen isänä ei oikein lämpene vauvojen kurjuuden kuvaamiselle. Kirjasta jäi ns. paska maku suuhun.
En oikein tiedä mitä kolmannen osan kanssa tekee. Orpokodin murhapoltto ja nuorten poikien ristiinnaulitseminen eliitin naamiaisissa ei sekään varsinaisesti kuulosta leppoisalta kesälukemistolta, vaikka vahva historiankuvaus luo tarinalle kiinnostavat puitteet.
Arvosana: 1/5
