Milton Friedman on tuttu, mutta tuntematon nimi. Friedmaniin viitataan monissa kirjoissa, podcasteissa ja keskusteluissa, mutta silti en tiennyt kenestä oikein on kyse. Asiaan oli tehtävä muutos, joka alkoi avaamalla Wikipedia.
Milton Friedman on läpi viime vuosisadan vaikuttanut taloustieteilijä (s.1912 – k.2006). Chicagolaiseen koulukuntaan kuulunut Friedman ajoi liberaalia politiikkaa ja vaikutti merkittävästi mm. Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin ajamaan politiikkaan. Friedman toimi myös Pinochetin sotilasjuntan konsulttina Chilessä, josta hän sai rapaa niskaansa. Silti hänelle napsahti Nobelin palkinto vuonna 1976 eikä tuskin ansiotta.
Friedman on selvästi kiintoisa kaveri, joten herran kirjalliseen tuotantoon on tutustuttava. Lukuun valikoitui Vapaus valita, jonka Milton on kirjoittanut yhdessä vaimonsa Rosen kanssa. Opus löytyi sopivasti Riihimäen kirjaston varastosta, jossa – mitäpä sitä kunnon kirjoja pitää hyllyssä!
Kirja alkaa perusteilla vääntäen rautalangasta miksi vapaakauppa on hyvä asia ja paras elintaso on maissa joissa valtio sekaantuu asioihin vähän. Esimerkiksi nopein elintason kasvu on tapahtunut täyden vapaakaupan vallitessa: Englannissa ennen ensimmäistä maailmansotaa, Japanissa Meijien valtaanpaluun jälkeen ja Hong Kongissa viime vuosisadan jälkipuoliskolla. Eikä kauppaa voi kitkeä, vaikkapa Neuvostoliitto olisi romahtanut paljon aiemmin ilman laajamittaista mustan pörssin kauppaa.
Rautalanka jatkuu läpi kirjan. Friedman käy läpi mikä mättää ilmaisessa koulutuksessa (ilmainen koulu keskeytetään helpommin, järjestyshäiriöt, opetuksen laatu), miksi julkinen terveydenhuolto ei toimi (hallinto paisuu ja itse hoitotyön resurssit pienenevät), mitä vikaa on kuluttajan suojelussa (byrokraatti kieltää järkevät jutut eikä silti pysty estämään vaarallisia) tai ammattiliitoissa (vaikutusvaltaiset alat kiristävät itselleen lisää liksaa muiden kustannuksella ja bonuksena ne estävät työttömiä työllistymästä). Näitä kaikkia löytyy kotosuomesta yllin kyllin: kouluissa tehdään kaikkea muuta kuin opiskellaan, sotesotku on täysi farssi, ja ammattiliitot vaativat syksyllä 2024 rapsakoita 10% palkankorotuksia vaikka talous ympärillä sakkaa.
Kirjan tasa-arvo-osuus on mainio. Siinä käydään läpi tasa-arvokäsityksen kehittymistä läpi vuosisatojen ja pohditaan eri näkemysten ongelmia. Mahtaisi Milton riemastua nykyisestä menosta.
Parasta kirjassa on sen yksinkertaisuus. Asioiden ymmärtäminen ei vaadi taloustieteen opintoja, vaan arkijärki riittää lampun syttymiseen. Mahtava kirja, joka toimii jenkkiesimerkeistä ja liki 40 vuoden iästä huolimatta edelleen. Tietyt totuudet eivät vanhene.
Mietin, miksei näitä asioita ymmärretä? Miksi finanssikriisistä syytetään markkinataloutta eikä typeriä lainsäätäjiä, jotka kannustivat myöntämään asuntolainoja maksukyvyttömille? Miksi ihmiset uskovat, että joku byrokraatti tietää paremmin mitä me tarvitsemme?
Kirja pistää miettimään miten Suomen asiat ovat muka hyvin, vaikka valtio ja kunnat velkaantuvat koko ajan lisää, ja eläkejärjestelmä on romahtamista odottava korttitalo. Byrokratia ja sääntely rajoittaa kaikkea toimintaa, sosiaalituet kannustavat makaamaan sohvalla ja vielä töihin haluavat verotetaan hengiltä. Kirja avaa silmät sille, kuinka massiivinen on julkisen sektorimme aiheuttama hyvinvointitappio. Kun lisää veroja ja suurempaa julkista sektoria ajavat demarit tätä kirjoittaessa paistattelevat gallupin kärjessä, niin päällimmäiseksi tunteeksi jää pelko: tämä päättyy huonosti. Hyvinvointivaltio alkaa näyttää entistä enemmän pahoinvointivaltiota.
Arvosana: 5-/5
