Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista on erinomainen yhteenveto tämän hetken informaatiovaikuttamisesta – tai sanotaan nyt suoraan, informaatiosodasta – jolla pyritään vaikuttamaan kohdemaan kansalaisiin. Kirjan pahiksena on vähemmän yllättäen Venäjä, mutta myös Kiinalle sovitellaan pikkupahiksen viittaa. Kohteet ovat asiaa seuranneille tuttuja, ja kirjassa sivutaan niin Brexitiä, Usa:n vaalivaikuttamista kuin suomalaisiinkin kohdistuneita vaikuttamisyrityksiä.

Kirja-arvostelu Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista

Kirjoittajat Markku Mantila ja Jouni Mölsä ovat tehneet pitkän uran viestinnän tehtävissä. Nykyisin Ilkka-Pohjalaista päätoimittava Mantila on aiemmin toiminut valtioneuvoston viestintäjohtajana 2014-2017 sekä Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen päällikkönä 2018-2020. Mölsä puolestaan on toiminut tasavallan presidentin viestintäpäällikkönä 2019 alkaen ja sitä ennen mm. ulkoasiainministeriön viestintäjohtajana. Molemmilla on ilmiselvästi kokemusta positioista, joissa Venäjän vaikuttamisyritykset ovat jatkuvasti työlistalla – molempien kertomukset siitä kuinka venäläiset ovat yrittäneet värvätä heitä vakoojiksi ovatkin yksi kirjan kiintoisimmista osioista. Kaikelle kerrotulle ei löydy lähdettä, vaan kirjailijat kertovat noudattavansa ns. Chatman House sääntöä, jonka mukaan tietoa saa käyttää, mutta lähdettä ei saa mainita.

Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista soveltuu kaikille riippumatta lähtötiedoista. Aluksi käydään läpi peruskäsitteitä, viestinnän historiaa ja Suomen satavuotista rimpuilua irti Venäjän etupiiristä lännen osaksi. Esimerkit Suomeen kohdistuneesta informaatiosodasta täyttävät noin puolet kirjasta, mikä on onnistunut ratkaisu. Osa jutuista on tuttuja, mutta joukossa on paljon uutta tietoa. Lisäksi käsitellään omassa osiossaan Yhdysvaltoihin kohdistuneita kampanjoita, avataan Kiinan touhuamista sekä tavoitteita, sekä pohditaan tekoälyä huijaukset mahdollistavana työkaluna.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei tullut minulle yllätyksenä, sillä ymmärsin Peter Hopkirkin erinomaisen The Great Game -kirjan luettuani maan imperialistisen ajattelutavan pysyneen muuttumattomana vuodesta 1480, jolloin Moskovan ruhtinaskunta onnistui irrottautumaan mongolivallan alta. Pietari Suuri haaveili Konstantinopolin valloittamisesta ja valtakunnan laajentamisesta aina Persianlahdelle asti, ja samalla tiellä ollaan edelleen. Silti yllätyin tätä kirjaa lukiessa kuinka syvällä valehtelu ja väärän tiedon levittäminen maan kulttuurissa on, ja luku reflektiivisestä kontrollista ja masirovskasta on kiinnostava. Jos haluaa lisää esimerkkejä, niin Putinin trollit kertoo lisää venäläisten massiivisesta toiminnasta.

Suurimpia yllätyksiä olivat venäläisten yritykset ostaa suomalaisia paikallisradioita propagandaansa suoltamaan. Järviradion myynti tyssäsi Supon aktiiviseen toimintaan ja Yle puolestaan onnistui penkomaan Love FM:n taustoja niin, että toimilupa lähti, eikä sen myynti Johan Bäckmanille onnistunut, vaan viranomaiset estivät kaupan kansallisen turvallisuuden perusteella.

Toinen yllätys oli Kiinan painostus ihmisoikeusloukkaukset tuominnutta Liettuaa vastaan. Muistan hämärästi lukeneenikin tapauksesta, jossa saksalaisyrityksiä kiristettiin lopettamasta kaupankäynti Liettuaan uhkaamalla kieltää niiden toiminta Kiinassa. Kolmas yllätys oli Venäjän touhuaminen Black Lives Matter -liikkeen taustalla: tekaistun sivuston ja bottien voimin kannustettiin mustia väkivaltaiseen käytökseen. Härkejä juttuja molemmat.

Kirjoittajien virkamiestausta näkyy muodollisena ja harmaana kielenä, joten muutama kirjasta löytyvä vitsi lienee jo varsinaista revittelyä herrojen taustat huomioiden. Kokonaisuutena Valehtelua, vakoilua ja valtiollista vaikuttamista on kuitenkin viihdyttävä lukukokemus ja ennen kaikkea erinomainen tietopaketti. Suosittelen ihan kaikille.

Arvosana: 5/5