Aseiden käyttö on kolmas osa Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjassa, jota Aula & Co suomentaa. Olen lukenut kirjan jo kahteen otteeseen alkuperäiskielellä, joten tartuin teokseen uteliaana: kuinka maistuu suomennos? Onneksi jo ensimmäiset sivut näyttävät, että tämä on Kulttuuriteko.
Kulttuuri-sarjassa seurataan ihmisten (tai ihmistyyppisten orgaanisten eliöiden) elämää sivilisaatiossa, jonka takapiruna puuhaavat todellisuudessa tekoälyt. Mielet ohjaavat yksinään tai kimpassa sekä massiivisia kilometrien pituisia avaruusaluksia, että satojen miljardien ihmisten koteina toimivia orbitaaleja (eli rengasmaisia rakennelmia joiden materiaalitehokkuus on planeettoja parempi). Kun tekoäly tarjoaa ihmisille yltäkylläisyyttä ja kaiken materialistisen mitä toivoa, tyytyy suurin osa rooliinsa keinoelämän viihdyttäjänä.
Yllättävän suurelle osalle porukasta riittää leppoisa lorvailu: viihderauhasista saa halutessaan eritettyä mitä tahansa huumetta, piristettä tai mitä nyt sitten haluaakaan – ja aineiden vaikutukseen saa nollattua ilman ikäviä jälkitiloja. Aivan kaikkeen tekoälykään ei silti pysty, joten jotkut hommat jäävät edelleen ihmisten kontolle. Esimerkiksi vakoiluhommissa tarvitaan fyysistä ihmistä paikan päälle.
Aseiden käyttö seuraa kulttuurin Erikoisalojen Jaoksen agentin Cheradenine Zakalwen lähinnä sotimiseen keskittyvää elämää. Päällekkäisiä juonikulkuja on kaksi, joista ensimmäisessä Diziet Sma ja drooni Skaffen-Amtiskaw yrittävät houkutella Zakalwen vielä yhdelle keikalle. Toinen tarina puolestaan kulkee takaperin nykyhetkestä kohti menneisyyttä valottaen Zakalwen aiempaa elämää ja hänen ajautumistaan Kulttuurin agentiksi.
Kirjaa voi lukea maukkaana avaruusoopperana tai syvällisempää merkitystä etsien. Zakalwe ei oikein osaa päättää ollako sotilas vai runoilija, ja jostain syystä veri vetää rauhallisen jakson jälkeen kohti väkivaltaisempaa vaihetta. Mutta onko suunnan hakeminen muka yllättävää, kun hänen historiansa alkaa paljastua?
Kulttuurin laskelmallinen puuttuminen muiden sivilisaatioiden toimintaan on varsin kaksinaismoralistista. Tavoite sotien välttämiseksi on ylevä, mutta kuinka monta diktaattoria, kenraalia tai poliitikkoa saa murhata yhden sodan estämiseksi? Mistä voi edes tietää, että sota on väistämätön tapahtuma? Uhrataanko syyttömiä turhaan?
Aseiden käyttö on tummanpuhuva kuvaus sodan väistämättömästä mielettömyydestä. Tarina on synkkä ja kaikin puolin raaka, vaikka sitä rytmittävät lyhyet ilon hetket. Zakalwen ja Skaffen-Amtiskawin keskinäisestä kyräilystä voi löytää jopa komiikkaa, samoin Sman höykytys droonin liiallisesta voimankäytöstä on huvittavaa luettavaa – ja tietenkin myös ajankohtaista, kun tekoälyn oletetusta vaarallisuudesta saa lukea otsikoista jatkuvasti.
Iain (M.) Banks on mestari kuvaamaan ihmisten kärsimystä ja syitä sille. Aseiden käyttö ei tee poikkeusta, vaan hämmentää lukijaa ihmisen kyvyllä satuttaa toista mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Olen usein epäillyt Banksin itse olleen terapian tarpeessa, mutta onneksi kirjoittaminen on turvallinen tapa kanavoida väkivaltaiset kuvitelmat. Ja onhan kaiken pahan vastapainona miljardit onnelliset ihmiset, joilta ei puutu mitään – paitsi elämä, josta saisi raavittua aihetta viihdyttävälle romaanille.
Aseiden käyttö on silkkaa mannaa kaikille scifin ystäville.
Arvosana: 5-/5
