Taavi Soininvaaran Ratamo -dekkarit ovat hyvää tavaraa niihin lukuhetkiin, kun ei jaksa lukea mitään asiallista. Neljäs valtakunta vie osastopäällikkö Arto Ratamon Calabriaan tutkimaan mafian touhuja ihmissalakuljetuksen parissa, ja Tuhon messias puolestaan tuo Eversti Oldmanin kostoretkelle kaukaiseen Suomeen.
Neljäs valtakunta on perushyvää lukemistoa. Kirja sekoittaa soppaan Eurooppaan pyrkiviä turvapaikanhakijoita, äärioikeiston valtapyrkimyksiä ja mafian lonkeroita – eikä tämä keitos yhtään hullummalta maistu. Juonenkäänteet tosinliikkuvat epäuskottavan rajamailla, ja Ratamosta rakennetaan ilmeisen tosissaan kotimaista versiota James Bondista. Calabrian pusikoissa ryynätessä tekolonkka unohtuu!
Tuhon messias nousee esiin pykälää kiintoisampana tarinana. Eversti Oldman lähetetään muslimiradikaalien tapettavaksi, mutta sattuman oikusta mies pääsee pakenemaan ja aloittaa kostoretken hänen kuolemaansa halunneiden päänmenoksi. Ratamo pääsee reissaamaan Syyriaan ja tarina soljuu muutenkin oikein mainiosti. Jokohan kohta uskaltaisi itsekin matkustaa Levanttiin lieventämään jo ristiretkikirjan aloittamaa matkakuumetta?
Ainoana kauneusvirheenä jään miettimään kirjassa mainitun kidutusvermeen saksalaisen tuolin olemusta, jonka toimintamekanismi kuulostaa omaan korvaan anatomisesti mahdottomalta. Kirjassa uhri istutetaan tuoliin, mutta kohtalaisen laajan googletusurakan jälkeen selviää, että todellisuudessa Stasi roikotti uhria tuolin alla. Annettakoon tämä anteeksi, koska pikkuseikka on tarinan kannalta epäolennainen ja vaivaa lähinnä meitä uteliaita.
Molemmat kirjat ovat toimivia lääkkeitä jännitysnälkään. Neljäs valtakunta on perushyvää Soininvaaraa, ja Tuhon messias sarjan parhaita tarinoita. Kummassakaan kirjassa ei ole isompia linkkauksia sarjan muihin tapahtumiin, joten näitä voi maistella ihan yksinäänkin. Suosittelen!
Arvosanat:
Neljäs valtakunta 4-/5
Tuhon messias 4+/5
