Minulle on osunut erittäin hyvä elämäkertaonni. Viron kaksinkertaisen pääministerin Mart Laarin elämäkerta ’Viro vuonna nolla’ ei ole combobreaker, vaan seuraava nimi erinomaisten elämäkertojen listalle.
Laarin elämäkerta on myös Viron elämäkerta. Kirja kattaa suunnilleen ajan maan itsenäistymisestä Viro lopulliseen linkittymiseen länteen EU- ja NATO-jäsenyyksien myötä. Teoksessa käydään läpi monia eri aiheita, joista jokainen olisi jo yksinäänkin kirjan arvoinen.
Kirjan viihdyttävintä antia on kuvaus massiivisten uudistusten toteutuksesta. Neuvostovallan jäljiltä maan talous oli raunioina, teollisuus tuotti tavaraa joka ei kelpaa kenellekään, työttömyys oli korkealla ja valtion kassa tyhjä. Mart Laar ei uskonut pysyvänsä pääministerinä paria kuukautta pidempään, joten uudistuksia nuijittiin läpi älyttömällä tahdilla, ja pyrittiin luomaan pohja joka tuo pitkällä aikavälillä vaurautta. Vaikka kirjailija esittelee aina jossain määrin kaunistellun version, niin silti pesäero kotimaan politiikkaan on melkoinen, kun hallitus seisoo yhteisten tavoitteiden takana eikä puukota toista selkään.
Laartin hallitusten luoma talousmalli oli poikkeuksellinen, ja Viron tasavero on edelleen kummastuksen kohde. Yritykset eivät maksa tuloveroa, vaan ainoastaan osingonjaosta verotetaan – ja siitäkin samalla prosentilla, kuin muista tuloista. Laart kertoo kuinka epäoikeudenmukaiseksi moitittu järjestelmä oikeasti toimii: ihmisten kannattaa aina tehdä töitä, koska veroprosentti on sama. Verotus ei myöskään hidasta yritystoiminnan investointeja, koska veroa ei ole jos voitot investoidaan takaisin yritykseen. Tulokset puhuvat puolestaan: Viron BKT per capita on kasvanut vuodesta 1993 yli kolme kertaa Suomen taloutta nopeammin.
Ulkopolitiikan hoidossa virolaisten temput aikaansaivat spontaaneja naurunpyrskähdyksiä. Neuvostoliiton peruja oleville Viron keskuspankin ruplat myydään salaa (mutta periaatteessa laillisesti) tsetseeneille, saaduilla rahoilla ostetaan aseita Israelista (länsimaat olivat asettaneet entiset neuvostotasavallat aseidenmyyntikieltoon) ja Paldinskin kaupunki otetaan puolivilungilla haltuun venäläisiltä. Narvassa venäläisten propagandasota taltutetaan nerokkailla toimenpiteillä. Myös Carl Bildt ja monet muut poliitikot tekivät kulisseissa taitavia manooverejä, joilla länsimaiden suhtautuminen nopeaan länsi-integraatioon mahdollistui.
Suhteet Venäjään ovat valokeilassa koko kirjan ajan. Maan itsenäistyessä maassa olevat venäläissotilaat tarkoittivat koko ajan miehitysuhkaa, vaikka Venäjä olikin heikko. Kirja avaa hyvin silmiä Venäjän informaatiosodalle, jonka laajuutta en ole aiemmin oikein ymmärtänytkään. Neuvottelut Venäjän kanssa on kuvattu värikkäästi; virkamiesten juottaminen humalaan (kuten latvialaiset tekivät) ei onnistu, mutta Jeltsinin kanssa ryypätään kunnolla ja humalassa sorvattu sopimus pitää.
Laartin halu päästä eroon pitkistä kokouksista ja turhista puheenvuoroista oli alkusysäys sähköiselle päätöksenteolle. Paperia säästyi, kun esityslistoja ja lakiehdotuksia ei tarvinnut joka muutoksen jälkeen tulostaa uudelleen. Viime töinään ennen toista eroilmoitustaan Laart runnoi läpi erinomaisen lain sähköisestä henkilökortista. Jopa digilukutaidottomat vanhukset on maassa saatu käyttämään sähköisiä palveluita, kun pragmaattinen Laar antoi yritysten (lähinnä pankkien) luoda koulutussäätiön pelkoja lievittämään ja oppia jakamaan.
Sisäpolitiikasta kirja antaa kurjan kuvan. Opposition Edgar Savisaar näyttäytyy venäjämielisenä roistona, ja postuumisti näin olikin, koska vuonna 2015 hänelle napsahti syytteet laajasta korruptiosta. Taitaa olla sama tilanne kuin Suomessakin; hallituksen hyviä ideoita vastustetaan ihan vastustamisen ilosta. Klikkijournalismi jyllää ja skandaaleita paisutellaan, mutta toimii se toiseenkin suuntaan: Laart sai Toomas Ilveksen lausunnot kuitattua venäläisten liioitteluna…
Kokonaisuutena kirja on todella viihdyttävä lukupaketti, joka yhdistää historiaa, taloutta, ja suurvaltapolitiikkaa klassiseen Daavid ja Goljat -narratiiviin. Kirjassa on myös veijaritarinoiden piirteitä, kun tavoitehakuinen Laart pistää tuulemaan ja toteuttaa hallitusohjelmaa kaikin mahdollisin keinoin. Erinomainen kirja!
Arvosana: 5/5
