Helsinki – erään kaupungin historia on tiivistelmä pääkaupungin 475-vuotisesta historiasta. Kirjailija Henrik Meinander on Helsingin Yliopiston historian professori, joten asiapuolen voi olettaa olevan jiirissä.
Erään kaupungin historia alkaa vuodesta 1550, jolloin Kustaa Vaasa perusti Helsingin nykyisen Vanhankaupunginkosken partaalle kilpailemaan Tallinnan kanssa. Kauppiaita idea ei oikein miellyttänyt, joten Helsinkiin pakkosiirrettiin vastentahtoisia varsinaissuomalaisia porvareita. Kannettu vesi ei kaivossa pysynyt, ja kituva kaupunki siirrettiin Pietari Brahen käskystä nykyiselle paikalleen Vironniemelle, vaikka myös ajatuksia uudesta keskustasta nykyisen Kalasataman kohdalla ideoitiin.
Kaupunki sai tuulta alleen oikeastaan vasta Suomenlinnan rakennustöistä, jolloin ensin rakennusmiesten ja sitten varuskunnan ylläpito toi vaurautta kauppiaille. Suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi Helsinki nostettiiin sopivassa raossa Ruotsin ja Venäjän ollessa liitossa, jolloin turkulaisten vehkeilyä vanhan emämaan kanssa ei tarvinnut pelätä. Sortovuodet, punakapina ja talvisota ovatkin sitten tuttua juttua, eivätkä tuo mukanaan oikeastaan mitään uutta.
Harmillisesti kirja ei vastaa odotuksiani. Meinander yhdistää Helsingin historian Suomen ja Euroopan tapahtumiin, minkä vuoksi taustoja sekä maamme sisäpolitiikkaa käsitellään omaan makuun aivan liian laajasti, ja teos lipsuu aika ajoin aihepiirin ulkopuolelle. Tavallaan Helsingin kehittymiseen vaikuttaneiden tekijöiden käsittely on perusteltua, mutta historiansa tuntevalle lukijalle arviolta kolmasosa kirjasta on ratkaisun vuoksi tavallaan turhaa. Sen sijaan, että jokaiselle lukijalle esitetään tiivistelmä esimerkiksi Krimin sodan taustoista ja tapahtumista, olisin nähnyt parempana ratkaisuna vain viitata Krimin sotaan, jolloin lukija joka ei tapahtumia tunne, olisi voinut käydä itsenäisesti asiaan tutustumassa. Nyt varsinaiselle Helsingin historialle jää aivan liian vähän sivuja.
Valitettavasti en voi allekirjoittaa myöskään takakannen väitettä näyttävästä kuvituksesta. Kuvitusta on yksinkertaisesti liian vähän, ja useimpien kuvien ympärillä on kaiken lisäksi turhan paljon tyhjää. Kokonaisuus olisi parempi, jos kirja olisi pykälää suuremmassa formaatissa, jolloin kuvat ja ennenkaikkea kartat pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. Kirja suorastaan huutaa useampia karttoja kaupungista sen eri kehitysvaiheissa! Nyt en löydä ainuttakaan odottamaani karttaa esimerkiksi Helsingin alueliitoksista, raitiolinjojen kehityksestä, rantojen täytöstä ja monesta muusta odottamastani aiheesta. Myös valokuvia on käytetty hieman kitsaasti, ja lukijana turhaudun kun tekstissä mainittua valokuvaa tai taulua joutuu etsimään netistä.
Luin kuitenkin kirjan ihan mielelläni käytännössä yhdellä istumalla. Uusia asioita löytyi jokunen, vaikkei yhtäkään odottamaani asiaa käsitelty niin perinpohjaisesti kuin toivoin. Olisin toivonut enemmän tietoa varsinkin kaupungin varhaisista vuosista, mutta kenties on vain mahdotonta nyhjästä tyhjästä.
Kenties odotukseni olivat liian korkeat eli vika lukijassa. Minä petyin, mutta kokonaisuus voi toimia paremmin mikäli Suomen historian tuntemus on kevyemmällä pohjalla, eikä historiankertaus häiritse. Kolmas pettymykseni kohde onkin sitten jo enemmän makuasia, sillä kirjailijan tyyli on omaan makuun kuivakka, ja olisin kaivannut kaskun jos toisenkin tunnelmaa keventämään – Helsingissä kun on varmasti tapahtunut kaikenlaista erikoista ja hauskaa vuosisatojen varrella. Sinänsä kielessä ei varsinaista ongelmaa ole ja teksti on sujuvaa, vaikka Meinander ei tällä kertaa kirjoitakaan äidinkielellään.
Kokonaisuuden arviointi on hankalaa. Suoranaisia ongelmia ei ole, vaan kyse on pikemminkin siitä ettei kirja kohtaa odotuksiani. Sisältö on kuitenkin sitä mitä pitää, virheitä ei osu silmiin, ja teokseen on poimittu aivan oleellisia tapahtumia. Toisaalta kategoriassa Helsingin historia yksissä kansissa ei ole kilpailua, joten kirjalle on oma paikkansa. Kannattaa tutustua mikäli aihe kiinnostaa.
