Kirjaston scifi-hyllystä ei löytynyt mitään mielenkiintoista, mutta onneksi mieleen juolahti Brian Aldissin Helliconia-trilogia. Kirjaston setä nouti ystävällisesti varaston uumeniin säilötyt teokset, joiden muistelin joskus viime vuosituhannella miellyttäneen. Sopivasti vielä lenssukin iski, niin nämä tuli luettua nopsasti.
Trilogian tapahtumat sijoittuvat maankaltaiselle Helliconia-planeetalle. Helliconia kiertää himmeän Batalix-aurinkonsa ympäri 480 päivää kestävän pienen vuoden aikana. Batalix planeettoineen puolestaan kiertää jättiläistähti Freyrin ympäri yhdessä suurvuodessa, joka kestää peräti 1825 pientä vuotta. Rata Freyrin ympäri on vahvasti elliptinen (vaihdellen 236 AU:sta 710 AU:hun), mikä aikaansaa massiiviset (suur)vuodenaikojen vaihtelut. Myös planeetan akseli on Freyriin nähden rehvakkaat 35 astetta kallellaan, mikä tarkoittaa jopa viinin viihtyvän napapiirin pohjoispuolella suurkesän koittaessa.
Helliconia jakautuu kolmeen mantereeseen. Suurin osa tapahtumista sijoittuu päiväntasaajan trooppiseen Campannlatiin, joka on kapean kannaksen kautta yhteydessä pohjoiseen Sibornalin mantereeseen. Eteläisessä Hespagoratin mantereessa vieraillaan vain pikaisesti. Planeettaa kiertää maan havaintoasema Avernus, jonka tuhannet asukkaat tarkkailevat planeetan tapahtumia.
Helliconialta löytyy (yllättäen) ihmisenkaltainen rotu, jonka tekemisiä kirjasarja seuraa. Niiden lisäksi plateetalta löytyy alkuroduksi kutsuttuja fagoreita, jotka eivät älyltään vedä vertoja ihmiselle, mutta vastaavasti pärjäävät vanhojen vaistojen varassa paremmin kylmyyden keskellä. Näiden lisäksi löytyy lukuisia muita älyn ja tietoisuuden rajamailla liikkuvia lajeja. Kasvi- ja eläinljien kirjo on valtava, joidenkin elinkaaren kestäessä läpi suurvuoden.
Parasta kirjoissa on loppuun asti mietitty kaksoistähtijärjestelmä ja sen vaikutukset planeetan elämälle. Yleensä helposti bongaamani loogiset virheet loistavat poissaolollaan, mitä nyt kerran vuosikymmenen päivien määrä on laskettu vahingossa Maan, eikä Helliconian päivissä. Biologeilla voisi olla sanansa sanottavana, mutta minuun uppoaa täydestä…
Kolme kirjaa liittyvät vain löyhästi toisiinsa kuvaten tarinoita suurvuoden eri vaiheilta. Helliconian keväässä seurataan ensin nuoren Julin varttumista aikuiseksi, ja sen jälkeen kevään saapumista Oldorandon kaupunkiin, jossa tiede ja perinteinen uskonto ajautuvat vastakkain luukuumeen levitessä. Helliconian kesässä puolestaan keskitytään Borlionin kuningashuoneen juoniin, joita tulee hämmentämään Avernuksen arpajaisvoittaja Billy (Maan ihminen kuolee Helliconialla muutamassa viikossa, mutta silti hinku alas planeetalle on kova). Helliconian talvessa – noh, teknisesti ottaen syksyssä, kun tarina päättyy syyspäiväntasaukseen – ilmasto kylmenee ja Sibornalin oligarkki ryhtyy ruton uhatessa äärimmäisiin toimiin.
Juonikulku paranee matkan varrella. Ensimmäinen kirja saa korkeintaan kolmosen, mutta sitten taso alkaa nousta. Siinä missä Kevät on keskinkertainen, on Kesä erinomainen ja Talvi jopa loistava. Aldiss kasvaa kirjoittana tarinan edetessä.
Erityismaininnan saa Aldissin tapa kuvailla planeetan maisemia. Lukijan silmien eteen avautuvat elävästi niin laajat ruohoarot kuin merestä pariin kilometriin kohoavat vuorijonotkin. Varsinkin Kesän ja Talven maisemat nostavat matkakuumetta kaukaiselle planeetalle. Erinomaista työtä.
Miinusta tulee Avernuksen ja Maan ymppäämisestä keitokseen, joka toimisi ilmankin. Siinä missä pääjuoni paranee trilogian edetessä, Avernuksen sivujuonen taso laskee kun fagorin häntä. Maan tapahtumat ydinsotineen ovat täyttä kasaria ja kokonaisuuden kannalta turhia. Kirjoitushetkellä ajankohtaisen Gaia-hypoteesin ymppääminen tarinaan onkin jo ihan liian sakeaa ja viimeisessä osassa skippailen höpöosuudet.
Ei kannata antaa asian häiritä, koska kokonaisuutena trilogia on erinomainen. Eeppisiin mittasuhteisiin nouseva tarina toimii ja kirjat tulee ahmittua nopeaan tahtiin. Älä anna ensimmäisen osan keskinkertaisuuden lannistaa, sillä nyt ollaan hyvän äärellä – harmillisesti kirjaston asiakkaat ovat näin tehneet, koska eka osa oli hiirenkorvilla ja kolmas liki lyömätön.
Arvosana: 4+/5