Michael Crichton (1942-2008) on parhaiten tunnettu Teho-osasto tv-sarjasta ja Jurassic Park elokuvista. Miehen ensimmäinen omissa nimissä julkaistu kirja on Andromeda uhkaa (1969), jonka nappasin kirjaston scifi-hyllystä lukuun. Muistan pitäneeni elokuvaversiosta (1971), mutta kuinka kirja on kestänyt aikaa?
Andromeda uhkaa on melkoinen retropläjäys. Julkaisuhetkeensä 60-luvulle sijoittuva tarina alkaa maahan syöksyvästä satelliitista, joka tuo mukanaan vieraan elämänmuodon. Luonnollisesti ihmiset eivät ole sille vastustuskykyisiä eli kuolema korjaa satoa. Onneksi satelliitti syksyy Arizonan autiomaahan eikä asutulle alueelle.
Kirja kertoo uhkaa tutkivista tiedemiehistä ja heidän työstään tukikohdassaan. Oikeastaan tämä on Chichtonin visio siitä millaiseksi salainen laboratorio voitaisiin rakentaan, ja sinällään ihan kiehtovaa luettavaa. Aikamatka on melkoinen, kun reikäkorttitietokoneet ja F-4 -hävittäjät tuovat mukavaa 60-luvun meininkiä. Kirja soljuu kuin siivillä eteenpäin.
Valitettavasti tarinaa ei tässä ole kuin nimeksi, ja kirja loppuu aivan kesken. Loppuratkaisusta ei voi puhua. Ihmettelen, miten tämä on muka voinut toimia elokuvana – tai sitten muistiin ei ole luottamista.
Ihan mielellään tämän luki, ja kenties seuraavaksi pitäisi lukaista uusiksi Kongo, jonka muistan junnuna toimineen (leffaversio oli karmea). Ei Andromeda uhkaa huono ole, jos nyt ei erityisen hyväkään. Retrohetkiin oikein toimiva.
Arvosana: 2+/5
