Thukydideen Peloponnesolaissota on historiankirjoituksen merkkipaalu. Ateena ja Spartan välillä 27 vuoden ajan vellonut sota on ensimmäinen, josta on säilynyt objektiivinen ja historiallisesti tarkka kuvaus. Thukydides oli aikakautensa historioitsijoiden esikuva, ja kerää kehuja edelleen: vastikään edesmenneen historioitsija Holger Thesleffin mukaan vasta uudella ajalla yllettiin vastaavaan kriittisen tarkkanäköisyyteen. Ei muuta kuin lukemaan, odotan innolla miltä maistuu vanhin käsiini saama, yli 2400 vuoden ikäinen teos.
Nykypäivän koulussa ei ole enää sijaa antiikin klassikoille, joihin tutustumista pidettiin ennen oleellisena osana yleissivistystä. En ole itsekään hoksannut opuksiin tutustua kuin vasta myöhemmällä iällä, ja sekös harmittaa – lukemisto kun on muutaman kirjan perusteella viihdyttävää ja erinomaisella tavalla aikaa kestänyttä. Ihminen ei ole vuosisatojen saatossa muuttunut.
Thukydideen Peloponnesolaissota on siis kuvaus Ateenan ja Spartan johtamien liittokuntien kärhämästä vuosina 431-404 eaa. Teos kattaa kaupunkivaltioiden keskinäisiä suhteita ennen sotaa, sotaan johtaneita syitä molempien osapuolten näkökulmasta, sekä varsinaisia sodan tapahtumia aina vuoteen 411 eaa. saakka, johon teos valitettavasti keskeytyy. Kirjasarjaa ei ikinä saatu päätökseen, sillä kirjailija koki väkivaltaisen kuoleman urakan ollessa vielä kesken, eikä sodan viimeistä 7 vuotta käsitellä lainkaan. Viimeiseksi jäänyt sarjan kahdeksas osa jäi sekin viimeistelemättä, ja poikkeaa tyyliltään aiemmista osista, mikä on saanut jotkut spekuloimaan sen syntyneen jonkun muun kynästä.
Antiikin klassikoiden löytäminen ei ole aina helppoa, ainakaan jos haluaa lukea ne suomen kielellä. Tämän lukuhetken mahdollisti Finlandia Kirja, joka ystävällisesti lähetti tutustuttavaksi erinomaisessa kunnossa säilyneen J.A.Hollon suomentaman version vuodelta 1964. Finlandia Kirjan valikoimista löytyy kattavasti muitakin klassikkoteoksia, joten suosittelen tutustumista tositarkoituksella.
Peloponnesolaissota on reilun 2400 vuoden iästään huolimatta lähestulkoon nykyajan tasolla objektiivisuudessaan. Thukydides pyrkii kuvaamaan tapahtumat puolia ottamatta, vaikka toimikin sodan alussa ateenalaisten puolella kenraalina ennen kuin joutui maanpakoon epäonnistuttuaan Amfipoliin puolustamisessa. Hänen teoksensa ja kriittinen tyylinsä vaikutti jo hänen oman aikansa kirjailijoihin, ja miestä on pidetty yhtenä arvostetuimmista historioitsijoista käytännössä kirjan ilmestymisestä lähtien.
Lähteinä kirjassa on käytetty paitsi miehen omia kokemuksia, myös silminnäkijöiden kuvauksia. Thykudides suhtautui kriittisesti kertomuksiin, ja pyrki tarkistamaan niiden paikkansapitävyyden useista lähteistä. Teosta pidetään varsin luotettavana ja todenmukaisena kuvauksena sodan tapahtumista.
Yllätyin kuinka paljon kirjassa on puheita. Niiden pohjalta lukijalle avautuu elävä kuva kaupunkivaltioiden demokraattisesta päätöksenteosta, jossa kansankokous päätti eri kantoja kuultuaan kuinka haluavat toimia. Monessa tapauksessa kansa päätti kaupunkinsa liittosuhteiden tulevaisuudesta kuultuaan ensin sekä Ateenan että Spartan lähettiläiden kannat. Puheet ovat pitkiä, ja hyödyntävät Aristoteleen vaikuttamiseen tähtäävää retoriikkaa, jossa läsnä ovat logos, ethos ja ennen kaikkea pathos. Tunteisiin vetoavat puheet saavat kansan tunteet ailahtelemaan, esimerkiksi kapinaan nousseen Mytileneen asukkaat päätettiin ensin surmata, ja seuraavana päivänä tultiin katumapäälle.
Löydän puheista samoja perusteluja, kuin mitä nyt käydään Ukrainan auttamiseksi. Yksi uskoo naiivisti rauhaan, kun taas toinen haluaa voimakeinoin pysäyttää vallanhamuajan. Ihmettelen, kuinka historia voi toistaa itseään ihmisten siitä oppimatta. Miten samat naivistit uskovat diktaattorin pysähtyvän saatuaan kerran tahtonsa läpi, vaikka tuhansien vuosien historia osoittaa tismalleen päinvastaista?
Vaikka diktaattoreja ei suvaita, niin kirjan puheista paistaa kuitenkin ajatus vahvemman oikeudesta hallita heikompaa. Vahvemman valta nähdään luonnollisena ja kunniallisena asiana, joka ansaitaan kovalla työllä. Tavalla, jolla valta hankitaan, on väliä.
Kirjan myötä tutuksi tulee myös Kreikan maantiede. Sotaa käydään laajalla alueella kreikkalaisasutuksen levittäytyessä koko Mustanmeren ja Sisilian väliselle alueelle. Sparta hallitsee maalla, Ateena merellä.
Ilahdun löytäessäni kirjasta myös stooalaisuutta. Esimerkiksi Perikleen puhe kansalle vilisee kardinaalihyveitä itsehillintää, urhoollisuutta, oikeudenmukaisuutta ja viisautta. Tässä ollaan kaikin puolin hyvän äärellä.
Kirja on erittäin kiintoisaa luettavaa ja pitää kiitettävällä tavalla otteessaan. Tärkein tekijä on ripeä eteneminen, sillä lukijalle esitetään ainoastaan tärkeimmät ja oleelliset tapahtumat. Tyhjäkäyntiä ei ole lukuun ottamatta joitain pitkänpuoleisia palopuheita, jotka tekijä on luonnollisesti säveltänyt itse lähteidensä perusteella (tallennus oli tuohon aikaan hankalahkoa).
Thukydides on kehunsa ansainnut. Suosittelen!
Arvosana: 5-/5
