Uskollinen Naapuri on japanilaisen Keigo Higashinon kehuttu dekkari. Väkivaltainen ex-mies Shinji Togashi palaa piinaamaan yksinhuoltaja Yasuko Hanaokaa, joka yhdessä tyttärensä kanssa surmaa miehen, kun Togashin vierailu äityy tappeluksi. Tilanne saa erikoisen käänteen, kun tappelun kuullut naapurissa asuva yliälykäs matematiikanopettaja Tetsuya Ishigami tarjoaa apuaan ikävien tapposyytteiden välttämiseen.
Keigo Higashino (s. 1958) tunnetaan erityisesti dekkareistaan. Hänen kymmeniä kirjoja kattavasta tuotannostaan on suomennettu toistaiseksi neljä teosta: Uskollisen naapurin lisäksi toinenkin Galilei-Sensei -sarjan dekkari, yksi rikosetsivä Kagan -dekkari, ja ilmeisesti fantasian puolelle kurkottava Namiyan puodin ihmeet. Ja vaikkei japani taitukaan, niin Higashinon teoksista toistakymmentä löytyy englanniksi käännettynä.
Uskollinen Naapuri on erilainen dekkari. Yleensä genren kirjoissa tiedetään tarinan alussa vain kuka on kuollut ja miten hän on kuollut, mutta harvemmin murhaajaa paljastetaan jo ensimmäisillä sivuilla. Tavanomaisesta poikkeava toteutus on kiinnostava, kun arvattavana onkin vain kuinka Ishigami on murhatyön peitellyt. Higashino onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon yllä loppuun saakka.
En ole aiemmin lukenut japanilaiskirjailijoista kuin Haruki Murakamia, mutta pidin sekä hänen erikoisesta romaanistaan Sputnik – Rakastettuni, että erityisesti hänen juoksuharrastukseensa paneutuvasta kirjastaan What I talk about when I talk about running. Higanisho kirjoittaa Murakamin tavoin eri tyylillä kuin yleensä lukemani länsimaiset kirjailijat, ja jotenkin tämä on virkistävää vaihtelua. Pientä hankaluutta tuottaa ymmärtää japanilaista kulttuuria, en esimerkiksi oikein pääse jyvälle mitä japanilaisissa klubeissa tapahtuu, mutta tarinan kannalta ei kuitenkaan ole oleellista onko hostess prostituoitu vai ei (ilmeisesti ainakaan aina ei).
Uskollinen naapuri Ishigami on matematiikanopettaja, joten hahmo on ainakin insinöörishenkiselle helposti lähestyttävä. Higashino on itsekin sähköinsinööri, joten Ishigamin ja hänen vanhan opiskelutoverinsa Manabu Yukawan (eli Galileo-Sensein) matemaattiset keskustelut ovat mukavaa luettavaa (vaikkei Teknillisen korkeakoulun matematiikan luentoja varsinaisesti tulekaan ikävä). Varsinaiset poliisihahmot taas jäävät pintapuolisiksi, vaikka tarinan kannalta oleellisia ovatkin.
Kun kirjan takakannessa painotetaan loppuratkaisua jota kukaan ei arvannut, on tietysti pakko yrittää. Bongaan liian helposti täkyt, joilla Higashino loppuratkaisua pohjustaa; jo kirjan puolivälissä olen jo täysin varma mitä elementtejä loppuratkaisuun liittyy. Tietenkään en arvaa täysin viimeisiä käänteitä, joten jännitettävää riittää loppuun saakka.
Uskollinen naapuri on hyvä. Kirja on sopivan mittainen, keskittyy olennaiseen ja pitää lukijan otteessaan. Tekisi mieli antaa vitonen, mutta jotenkin se olisi liian höveliä, koska tätä dekkaria ei ole järkeä lukea toista kertaa. Mutta Higashinoa on luettava lisää!
Arvosana: 4+/5
