Haruki Murakamin What I talk about when I talk about running on erikoinen kirja. Muistelen Sarasvuon maininneen siitä joskus Aamulenkillään, ja onneksi innostuin tutustumaan. Kirja olisi tullut luettua kertaistumalta mikäli se olisi ollut mahdollista.

Kirja-arvostelu What I talk about when I talk about running

En ole aiemmin lukenut Murakamin kirjoja, joten en tiedä miten tämä vertautuu niihin. Sillä tuskin on väliä, koska kirja kertoo ainoastaan kirjailijan suhteesta juoksemiseen ja kirjoittamiseen. Mitään isompia oppeja ei tästä saanut, mutta erittäin viihdyttävän lukuhetken kuitenkin.

Murakami kuvaa kirjassa juoksemisen vaikutuksia ja tuntemuksia ennalta-arvaamattomalla tavalla. Myös lenkkimaastot Havajilla, Uudessa Englannissa ja Japanissa on helppo kuvitella. Alkaa tehdä mieli liikkua.

Vaikka en itse kuin kävele (ainakaan tällä hetkellä, juokseminen alkoi kyllä houkutella), niin ymmärrän täysin Murakamin tarpeen juosta. Kävely on myös itselleni yhtä tärkeä rutiini pysyä sekä fyysisessä että henkisessä iskussa. Murakamin kuvaama suhde juoksun ja kirjoittamisen välillä pätee todennäköisesti myös muun liikunnan ja minkä tahansa ajatustyön välillä. Yksinkertainen, monotoninen liikunta kirkastaa ajatukset.

Lukemisen jälkeen jäin miettimään mikä koko kirjan pihvi on. Ehkä sitä ei ole lainkaan. Ehkä sillä ei edes ole väliä. Ehkä tämä on vain miellyttävä lukukokemus.

Arvosana 5/5