Patrick Lenzione on konsultinretku, joka osaa yksinkertaistaa vaikeita asioita. Aiempi Advantage oli kova kokemus (pitäisi varmaan kerrata), ja jostain syystä keksin klikata ostoskoriin pari uutta opusta. Kannatti.

Totuus työntekijöiden sitouttamisesta on kirjailtu tarinamuotoon. Kuvitteellinen toimitusjohtaja myy yrityksensä, kyllästyy eläkkeellä oloon ja pistää ensin kuppaisen kuppilan kuntoon harrastuspohjalla ennen lopullista koitosta, jossa kokonainen konkurssikypsä kauppaketju käännetään kasvu-uralle. Kirja on mukava ja nopea lukea, ja tarinamuodon ansiosta opit juurtuvat helposti takaraivoon.

Kirja on hyvää kamaa sopivan tiiviissä paketissa. Se eroaa perus jenkkikirjoista siinä, että turha täytetauhka loistaa poissaolollaan. Tarinaa seuraava teoriaosuus taittuu kymmeneen sivuun, joten tiivistämisestä tulee täydet pisteet. Aikaa ei mene iltaa pidempään, mutta toki opin veivaaminen käytäntöön onkin haastavampi juttu.

Käytännössä kirjasta oppii kolme asiaa. Alunperin kirjan nimi oli kurjan työn kolme juurisyytä, joten mennään tässäkin listassa negatiivisuuden kautta – jos jokin kolmesta toteutuu, työ kyrsii.

  1. Mittamattomuus. Työssä viihtyy, kun tekemistä mitataan. Jos pärjäämistään joutuu arvailemaan, hiipii takaraivoon pelko riittämättömyydestä ihan väkisin, joten jokin mittari on syytä keksiä ihan jokaiselle työntekijälle. Myyjillä tämä asia on yleensä kunnossa, mutta joskus mittariksi kannattaa silti laittaa jokin muu kuin myynnin määrä; esim. uusia asiakkaita on syytä olla putkessa.
  2. Merkityksettömyys. Työssä pitää olla merkitystä ja tarkoitusta. Työ sujuu mukavammin, kun tietää sen vaikuttavan positiivisella tavalla muiden elämään (epäilen vahvasti hakemistohuijareiden työhyvinvointia). Myyjien tulokset kohenevat, kun he ymmärtävät miten ihmisten tilanne ostamalla paranee (asiasta on esitetty ihan tutkimusnäyttöäkin esimerkiksi Kahnemanin mainiossa Thinking fast and slow -teoksessa), ja sama tietysti pätee muissakin tehtävissä, vaikkei olisi suoraan tekemisissä loppuasiakkaan kanssa. Assarilleen pomo voi esimerkiksi vain muistuttaa, että tekemällä työnsä hyvin alainen tekee hänen päivästään paremman.
  3. Anonymiteetti. Ihmisten pitää tuntea toisensa, sillä jonkinlainen tutustuminen tekee vuorovaikutuksesta mukavampaa, vaikkei nyt kaikkien kanssa sydänystäväksi tulisikaan. Esimiehille tämä on haaste: kun joka tuutista toitotetaan, ettei henkilökohtaisia asioita saa udella työhaastattelussa, olettaa moni tilanteen säilyvän myös työsuhteen aikana. Hemmetti, olen itsekin miettinyt, että mitä myyjien kanssa saa jutella ja mitä ei jottei päädy käräjille!

Jos olet esimieshommissa, niin pistäpä lukuun. Jos et ole, lue silti. Ja töissä kyrsii, niin aloitapa CV:n kiillotus jos listalta löytyy osumia – töissä vietetään niin paljon aikaa, ettei kannata muhia huonossa firmassa.

Arvosana: 4+/5