Jatkoin Iain Banksin tuotannon kahlaamista kirjalla The Bridge. Kirja jatkaa samalla hämärällä tyylillä, mutta edeltäjäänsä (Walking on Glass) puoleensavetävämmällä tarinalla. Kirja on julkaistu alunperin 1986, joten tätä kannattaa lukea kasarilasit silmillä.
Päähenkilö John Orr herää koomassa Sillalta. Silta on satojen kilometrien mittainen, monikerroksinen rakennelma, jonka rautatiekannen ala- ja yläpuolilla asuu oletettavasti miljoonia ihmisiä. Orr etsii historiaansa lääkärinsä kautta, ja kokee kaikenlaisia erikoisuuksia etsiessään mystistä kirjastoa, joka valottaisi Sillan historiaa. Kukaan ei nimittäin kerro hänelle minne silta johtaa.
Toinen tarina sijoittuu nykypäivän (siis 1986) Skotlantiin. Toinen päähenkilö Alex nousee työväenluokasta ylempiin luokkiin noustuaan insinööritoimiston osakkaaksi, ja kipuilee avoimessa suhteessaan. Ylpeys estää lähtemästä rakkaan matkaan Pariisiin.
Kolmas tarina (miksi näitä on aina kolme) jäi itselle hämäräksi, koska se oli kirjoitettu erittäin vahvalla skotlannin murteella. Ei-natiiville lukijalle ratkaisu on raskas, vaikka englannintaitoni tuskin on huonoimmasta päästä, ja jouduin jälkeenpäin lunttaamaan toisista lähteistä mistä tässä oli kyse. En oikein pitänyt tästä ratkaisusta, jota Banks viljeli myös kirjassa Feersum Endjinn (ainoa scifikirja, joka on jäänyt kesken hankalan kielen takia). Onneksi osio on lyhin kaikista.
Kolmannen tarinan puutteista huolimatta kirja on hyvä. Pidin etenkin John Orrin matkasta film noir henkisellä sillalla. Loppua kohden tarina menee sakeaksi, eikä sen realismia kannata pohtia. Lukee vaan.
Myös Alexin kipuilu suhteessaan on mainiosti kuvattu, koska insinöörikin ymmärtää. Bonusta saa hänen autoistaan, kasarikiesien kautta pääsee hyvin ajajan pään sisään. Toimii.
Tämä on hyvä. Voin suositella muillekin kuin faneille. Jos skotlannin murre taittuu, lisää täysi numero.
Arvosana: 3+/5
