Suuret siirtymät – miten moderni maailma rakennettiin on Vaclav Smilin tapa esittää maailmanhistoria suurten siirtymien kautta. Kirja käsittelee muutoksia väestössä, maataloudessa ja ruokavaliossa, energiantuotannossa, taloudessa, ja ympäristössä. Lopuksi Smil pohtii lukujen valossa miltä tulevaisuus näyttää.

Smil tuli tietoisuuteen mainion kirjan Kasvu myötä. Opin siitä lähes kaiken kasvun noudattavan logaritmikäyrtää, ja tajusin ihan fiksujenkin ihmiset kuvittelevan eksponenttikäyrää noudattavan kasvun (hockey stick) voivan jatkua pitkään. Siirtymät noudattava samaa s-käyrää, onpa kyse sitten kaupungistumisesta, elinajan pitenemisestä tai terästuotannon energiatehokkuuden paranemisesta.

Väestön siirtymä eli elinajanodotteen kasvu yhdistettynä matalaan hedelmällisyyteen aiheuttaa eläkepommin kaikkialla, ei vain Suomessa. Kiinan yhden lapsen politiikka johtaa kurjimpaan väestöpyramidiin. Väkiluku vähenee väkisin, eikä tilanne korjaannu meillä eikä muualla kuin siinä epärealistissa skenaariossa, jossa jokainen haluaa heti suurperheen.

Kaupungistuminen on yhteiskunnaan suurin siirtymä, kun maatalous ei enää tarvitse työntekijöitä. Tekninen kehitys on ajanut maatalouden tuottavuuden pilviin: vuonna 1800 yhdysvaltalainen viljelijä käytti vehnäkilon (eli kahden limpun) tuottamiseen 7 minuuttia apunaan kaksi härkää ja työkaluinaan puinen aura, oksakarhi, sirppi ja karsta. Vuonna 1900 hevosten, kaksisiipisen teräsauran, teräspiikkisen äkeen, kylvökoneen ja ensimmäisen hevosvetoisen puimurin avulla aika oli pienentynyt 25 sekuntiin eli tuottavuus oli 18-kertaistunut. Vuonna 2000 nykyaikainen 500-hevosvoimaisen traktorin vetämä kalusto on kutistanut ajan vain 6 sekuntiin, eli tuottavuus on vieläkin nelinkertaistunut. Nykyisin maatalous työllistää alle 2% väestöstä, kun vuonna 1800 osuus oli peräti 40%!

Maailmassa ei ole ruokapulaa, varsinkin kun huomioidaan jopa 40% (!) tasolle nouseva ruokahävikki länsimaissa. Maailmanloput profeetat 70-luvulla olivat yksinkertaisesti väärässä; naurahdan kun Smil piikittelee taloustieteen professori Heilbroneria siitä, että tämän olisi kannattanut konsultoida Haberin ja Boschin menetelmän tuntevaa insinööriä. Ruokaan käytetty osuus tuloista on laskenut länsimaiden köyhimmällä väestönosalla yli 60% osuudesta alle 10% tasoon, joten käytännössä lähes jokaisella on mahdollisuus ostaa terveellistä ruokaa. Esimerkiksi aliravitsemus on laskenut 70-luvulta 2/3, ja globaali imeväiskuolleisuus on puolittunut. Ruokaa syödään jo liikaa, sillä ylipainoisten osuus nousee kaikkialla.

Energiaa Smil käsittelee tarkemmin kirjassaan Energia ja Sivilisaatio. Uutta on vain Smilin näkemys siitä, että energia on liian halpaa, ja sitä on siksi tuhlattu mm. ajamalla jättikokoisilla katumaastureilla (etenkin USA:ssa) ja rakentamalla huonosti eristettyjä taloja.

Enemmän vähemmällä

Energiaintensiteetin siirtymät ovat kuitenkin hämmästyttäviä. Esimerkiksi lannoitetuotannolle välttämättömän ammoniakkisynteesin energiankulutusta on pienennetty 70%: Haberin ja Boschin menetelmä käytti aiemmin yli 100 GJ energiaa tuotettua energiatonnia kohden (tutummassa sähkön energiayksikössä yli 29000 kWh), mutta nykymenetelmillä ollaan jo 27 GJ peri tonni tasolla (vastaa 7500 kWh). Eroa kemiallisten reaktioiden vaatimaan teoreettiseen minimiin (20,9 Gj per tonni) on alle 30%. Integroidun terästehtaan (masuuni, uuni, kuumavalssaus) kohdalla ollaan vieläkin lähempää termodynaamista minimiä (eroa 25%), mutta lasin ja laastin valmistuksessa on vielä tehtävää käytetyn energian ollessa 2-3 kertainen teoreettiseen minimiin nähden. Myös materiaaleissa on hurja parannus, esimerkiksi enää 10g painava juomatölkki on menettänyt painostaan 85%.

Ruuan tuotanto on kasvanut kaikkialla paljon väkilukua nopeammin Afrikkaa lukuunottamatta. Sadot ovat kasvaneet moninkertaisiksi ja eläimet jalostettu tuottavimmiksi, mikä on mahdollistanut satojen siirtämisen eläinten rehuksi ja globaali lihantuotanto on viisinkertaistunut 1900-luvulla. Broilerinliha vaatii hämmästyttävästi vain kolminkertaisen määrän rehua suhteessa lihakiloon, kun toisessa päässä naudalla määrä on 25-kertainen.

Smil osoittaa, ettei lihansyöntiä tarvitse lopettaa. Maailmassa kyetään tuottamaan riittävästi eläinproteiinia jopa 10 miljardille ihmiselle, vaikka naudanlihan syöminen rajoitettaisiin vain laiduntamalla kasvatettuihin tai satojätteillä ruokittuihin eläimiin. Tekemistä kuitenkin on, koska kehittyvissä maissa ruuantuotanto on tehotonta. Esimerkiksi Intiassa on 10-kertaa enemmän maitokarjaa kuin Yhdysvalloissa, mutta se tuottaa vain 30% enemmän maitoa.

Lukuisissa tuotteissa ja palveluissa siirtymä on ollut 2-3 kertaluvun suuruinen. Pelkästään globaali BKT on 40-kertaistunut vuodesta 1800 ja 10-kertaistunut vuodesta 1900. Liikkuminen on kasvanut 200-kertaiseksi (ennen ei kuljettu lähintä kaupunkia kauemmas), ja tiedon määrä on kasvanut peräti 320 miljardia suuremmaksi. Ainoastaan kaksinkertaistunut elinaika ei ole pysynyt muiden siirtymien mukana.

Harmia horisontissa

Lopuksi Smil esittää lukijalle madonluvut. Hän lyttää (Nassim Talebin tapaan) Steven Pinkerit yltiöpositiiviset ennustukset hölynpölynä; sodat eivät ole loppumassa , ilmasto lämpenee, eikä ihmisen kohdalla voi koskaan sulkea pois itseaiheutettua katastrofia (Pinker kärsii selviytymisharhasta, sillä kylmä sota olisi voinut päättyä ydinsotaan). Myös Hans Rosling saa huutia sivuutettuaan työssään ilmastomuutoksen.

Smil näkee ilmastomuutoksen estämisen käytännössä mahdottomana. Vaikka USA ja Eurooppa pudottaisivat kulutustasoaan 50-80%, ei se kuittaisi kehittyvien maiden elintason nousua. Mikäli Afrikka toistaisi Kiinan 1980-luvulta alkaneen kasvun, pitäisi maanosan energiankulutuksen 10-kertaistua, globaalin lannoitetuotannon samoin 10-kertaistua, ja teräksentuotannon 50-kertaistua. Hyötysuhteiden parantaminen tai rationaalinen kuluttaminen ei yksinkertaisesti riitä kivihiilestä irtautumiseen.

Päästöt voidaan lopettaa vain tuomitsemalla miljardit ihmiset pysyvään kurjuuteen, mutta onko tämä mahdollista? Rikkaan maailman vapaaehtoinen köyhtyminen on täysin epärealistinen skenaario. Yhtä mahdottomia ovat miljardien kehittyvien maiden kansalaisten vaurastumis- ja kulutusrajoitukset. Globaali kysyntä siis kasvaa väkisin, ja Smil ennakoi vuodelle 2050 ruuantuotantoon 30% kasvua ja primäärienergiantuotantoon 40% kasvua.

Lopuksi Smil muistuttaa, ettemme tiedä mitä tulevaisuudessa oikeasti tapahtuu. Ilmastomuutosmallit päivittyvät jatkuvasti, eikä kaikkien muuttujien vaikutusta voida edes arvioida. Tulevaisuuden maailman kuvitteleminen on mahdotonta, ja muistuttaa miettimään mitä kaikkea viimeinen 50 vuotta on tuonut tullessaan. Smil kirjoittaa yllättyvänsä, jos kuluvan vuosisadan siirtymät eivät olisi vähintään yhtä suuria kuin 1900-luvun siirtymät.

Näen mahdollisuuksia tuntemattomassa, esimerkiksi Elon Muskin suunnitelmat datakeskuksen viemisestä avaruuteen ovat keino pienentää ympäristöhaittoja maan päällä (datakeskuksetkin pyörivät useimmiten kaasuturbiineilla, koska sähköverkot eivät pysy mukana, eikä uusiutuvilla voi pyörittää keskusta luotettavasti). Kiertoradalla aurinkopaneelit toimivat suuremmalla hyötysuhteella kellon ympäri, mikä mahdollistaa sähkönkulutuksen merkittävän laskun Smilin ennusteista. Kannattaa katsoa linkin takaa podcastin alkuosa, jonka laskelmien ymmärtämiseen riittänee lyhytkin matematiikka. Siirtymä edullisiin avaruuslentoihin lienee väistämätön (Starship teki 14.11. onnistuneen laskun) ja olemme vasta s-käyrän alussa!

Kuiva tilastokirja

Smil kirjoittaa tuttuun tapaansa faktapohjaista tilastopornoa. Rehellisyyden nimissä lukemisto ei ole kevyttä, vaan tätä kannattaa tutkia luku kerrallaan kyllästymisen estämiseksi. Numerotieto on kiehtovaa, mutta sitä on paljon.

Hämmästelin kuinka fiksut insinöörit ovat vieneet tekniikkaa niin lähelle sen maksimia esimerkiksi teräksentuotannossa. Liharuokien ystävänä pidin laskelmista, jotka antavat synninpäästön lihatuotannolle, ja alleviivaavat kuinka lihantuotanto voidaan järjestää laiduntamalla ja kasvintuotannon ihmisruuaksi kelpaamattomilla jätteillä (jotka muuten vain maatuisivat). Masennuin kuitenkin siitä, kuinka mahdottomina ilmastotoimet näyttäytyvät.

Smilin ystävä saa kirjasta sen mitä odottaakin. Numerotietoa on paljon, joten tilastoille allergisten tuskin kannattaa tätä avata. Sain tästä paljon eväitä maailman ymmärtämiseen, joten suosittelen lämpimästi, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa.