Rich Dad Poor Dad on Robert Kiyosakin klassikkoteos, joka lupaa paljastaa mitä rikkaat opettavat lapsilleen rahasta. Kirjan 25-vuotisjuhlien kunniaksi teokseen on lisätty uusia esimerkkejä sekä 9 harjoitusosiota luetun kertaamiseen. Nappasin pehmeäkantisen opuksen hyllystä alun perin pojalle tuliaiseksi, mutta päädyinkin pienen selailun jälkeen lukemaan sen itse.
Aiemmin olen lukenut kolme muuta sarjan kirjaa ja todennut ne mainioiksi. Ikä ei paina esikoisteosta, koska perusperiaatteet eivät ole muuttuneet isojen poikien kvartaalin aikana. Rich Dad Poor Dad on edelleen erinomainen, kertoo rahasta oleellisen, ja sisältää oppeja joita jokaisen kannattaa tutkia.
Asenne ratkaisee
Tärkein oppi on asenne. Muiden syyttäminen omasta taloudellisesta tilanteesta ei auta ketään eikä ainakaan nosta tulotasoa. Jos ei itse kanna vastuuta tekemisestään, uuden oppimisesta ja rahoistaan, ei sitä kukaan muukaan tee. Rikkaan tärkein omaisuus on korvien välissä.
Pelko on suurin rajoite. Kiyosaki muistuttaa, että joskus menee pieleen eivätkä kaikki sijoitukset onnistu, mutta jos ei tee mitään, epäonnistuu varmasti. Psykologisesti rahan menettäminen pelottaa enemmän kuin sen saaminen houkuttaa (risk aversion), joten on vain voitettava pelkonsa.
Kiyosaki varoittaa hyvää tarkoittavista hölmöistä, joita kuuntelemalla omakin asenne rapautuu. Ihmiset pelkäävät kaikkea – ensin koronaa, sitten Ukrainan sotaa, nyt Trumpin hölmöilyitä – eivätkä uskalla tehdä mitään: vaihtaa duunia, perustaa yritystä, tai edes sijoittaa.
Ero rikkaan ja keskiluokan välillä on siinä kuka tekee työn. Keskiluokka painaa töitä niska limassa. Rikkaat sen sijaan laittavat rahan tekemään työn heidän puolestaan.
Kiyosaki kertoo kirjassa kysyneensä rikkaalta isältään miten voisi rikastua. Jos haluaa rikastua, kannattaa tutkia mitä rikkaat tekevät. Lisäksi kannattaa opetella myymään; naurahdin kuinka Kiyosaki oli näpäyttänyt kirjailijaa, joka suuttui saatuaan neuvon osallistua myyntikoulutukseen: mikset halua olla best-seller kirjailija?
Kuluta vähemmän kuin tienaat
Tyypillisesti ihmiset kuluttavat ensin ja säästävät ylimääräisen rahan – jota tietenkään ei ikinä jää yli. Vaikka tulot kasvat, menot kasvavat enemmän. Pitää ostaa isompi talo, pitää ostaa kalliimpi auto, pitää matkustaa trendipaikkoihin kun muutkin matkustaa. Jos kuluttaa liikaa kuvitellun sosiaaliluokan kuviteltujen vaatimusten mukaisesti, ajaa itsensä perikatoon.
Kiyosaki painottaa taloudellisen pelivaran rakentamista: ensin laitetaan rahaa sivuun, ja vasta sitten kulutetaan. Tapa johtaa väkisin ylijäämän kertymiseen, eikä tarvitse stressata voiko vaihtaa duunia, tai vaikka testata riskialtista mutta lupaavaa liikeideaa, kun sivussa on vuoden (tai kahden) elinkustannuksia vastaava summa. Liian korkea kulutustaso sitoo ihmiset oravanpyörään, josta on mahdoton päästä irti tai tehdä muutoksia. Jos sen sijaan kuluttaa ”turhuuksiin” vain sijoitustensa tuoton, seisoo varmalla pohjalla.
Kiyosaki vääntää pahat rahatavat rautalangasta: jos ostos tuottaa rahaa, se on sijoitus, mutta jos se vie rahaa, se ei ole sijoitus. Kirjan ilmestyessä väite siitä, että oma asunto ei ole sijoitus, aiheutti pahennusta, mutta nyt suuri osa ihmisistä varmaankin jo ymmärtää asiantilan. Harmi, kun asia on opittu kantapään kautta kiinteistöjen arvon syöksyttyä kasvukeskusten ulkopuolella. Edelleen moni kuvittelee kesämökin, veneen tai lomaosakkeen olevan sijoitus, vaikka todellisuudessa ne vain vievät rahaa. Pahin tilanne on, jos nämä on hankittu velaksi.
Vaurastu firman kautta
Lisää veroja vaativat eivät ymmärrä veronkorotusten osuvan lähinnä omaan nilkkaan. Korkeimpia veroja maksavat kautta maailman työntekijät ja keskiluokka, ja rikkailla on aina mahdollisuus kanavoida rahat jonnekin jossa verotus on ystävällinen. Suomessakin työnteon verotus on korkea, sillä marginaalivero on 40% jo parin tonnin kuukausituloilla. Kiyosaka toteaa, että palkansaajan on käytännössä mahdotonta vaurastua merkittävästi pystyessään sijoittamaan vasta verojen jälkeen, varsinkin jos hän ei uskalla ottaa riskiä.
Rikas isä neuvoo tekemään työtä ja pyörittämään rahojaan yrityksen kautta, jolloin voi sijoittaa ennen veroja. Suomessa pääomatulovero on 30% (34% yli 30k€ tuloilla), yhteisövero 20% (18% 2027 alkaen) ja tuloveron progressio 40% parin tonnin tuloilla, joten ero on valtava. Lisäksi yrityksen kautta operoiva voi vähentää ensin kaikki kulut, ja halutessaan vaikka pitää hallituksen kokouksen siellä Venetsiassa – täysin laillisesti firman piikkiin.
Kiyosakin matematiikka on yksinkertaista. Hän kannustaa tekemään sijoituksia, jotka itse ymmärtää, ja joiden tuoton voi helposti laskea. Lisäksi kannattaa opetella perusteet kirjanpidosta, verotuksesta ja lainsäädännöstä, sekä hankkia hyvät kumppanit.
Hyvää asiaa
Kirja on täynnä hyvää asiaa ja ihan jokaisen kannattaisi lukea tämä. Varsinkin omaa asennetta ei voi korostaa liikaa: ihminen vaikuttaa itse kaikkein eniten elämäänsä ja taloudelliseen tilaansa; ihan turha rutista Suomen hallituksesta, koska itse voi tehdä enemmän ja nopeammin kuin mihin Orpo, Purra tai Lindman ikinä pystyy. Toinen on rahataitojen yksinkertaisuus: vaikkei haluaisi lähteä yrityksen kautta sijoittamaan, niin jo kuluttamalla vähemmän mitä tienaa ja säästämällä säntillisesti pärjäisi rutkasti keskimääräistä paremmin.
Esimerkit ovat yksinkertaisia ja tarinat mielenkiintoisia. Luovuus on tärkeää, eikä aina edes tarvitse paljoa omaa rahaa. Tärkeintä on kulkea silmät auki ja havaita tilaisuuksia, sen lisäksi tietysti pitää olla tarpeeksi rohkea tarttua niihin.
Muutamassa kohdissa kirja oikoo mutkia. Kiyosaki puhuu enemmän tai vähemmän itseään pussiin väittäessään rikastuttuaan voivansa tehdä mitä haluaa, sillä minusta kuitenkin kuulostaa ihan täydeltä työltä etsiä jatkuvasti sopivia sijoituskohteita. Rehdimpää olisi kertoa, että töitä pitää aina tehdä, mutta rahataitoinen saa paremman korvauksen ajalleen ja voi päättää missä työnsä tekee. Lisäksi tarinat tyyliin ”$50000 kolmen tunnin työllä” ovat vähän typeriä, koska mukaan pitäisi tietysti laskea diilin etsimiseen kulunut aika, sekä muistaa niitä diilejä joista ei ikinä tullut mitään tai jotka tuottivat tappiota.
Kirja on helppolukuinen ja aukeaa perusenglannilla. Toki Kiyosakin kirjoja löytyy myös suomennettuna, jos lontoo ei taitu. Kirjoissa on aika paljon päällekkäisyyttä, joten kärryille pääsee kunhan lukee edes yhden niistä.
