Air Francen lento Pariisista New Yorkiin kohtaa poikkeuksellisen voimakkaan myrskyn, mutta pääsee onnellisesti perille. Ei siis mitään uutisoitavaa, paitsi kolmen kuukauden kuluttua, kun sama lento saapuu perille toisen kerran. Ai tämmöinen Poikkeama!
Ranskalainen Herve Le Tellier tarttuu mielenkiintoiseen kysymykseen siitä mikä tekee ihmisestä ihmisen. Kumpi ihmisistä on alkuperäinen: ensimmäisellä vai toisella lennolla saapunut? Miten ilmiö voidaan selittää?
Poikkeama antaa ymmärtää olevansa jotain muuta mitä lopulta onkaan esitellessään ensimmäisenä palkkamurhaaja Blaken. Blake on kuitenkin vain yksi huono-onninen matkustaja, joka joutuu mystisen kopiokoneen uhriksi. Matkustajia esitellään kymmenkunta, ja he suhtautuvat tapaukseen eri tavoin. Teos paljastuu kokoelmaksi ihmiskohtaloita, joita yhdistää vain kahdesti perille saapunut lento.
Le Trellier onnistuu pohtiessaan sielun olemusta vain tyydyttävästi. Kirjailija onnistuu esittämään enemmän kysymyksiä kuin mihin kykenee vastaamaan, ja jättää omaan makuun liian monta korttia kääntämättä. Kirja on oikein viihdyttävää luettavaa, muttei kuitenkaan tarjoa mitään kovin uusia näkökulmia. Richard Morganin Muuntohiili pysyy verrokkina jatkossakin, kun puhutaan miten suhtautua oman kopionsa kohtaamiseen.
Poikkeama on hyvä, muttei mestarillinen. Tarina pitää otteessaan, mutta kaikki ihmiskohtalot eivät jaksa kiinnostaa. Osa hahmoista näet tuntuu keinotekoisilta ja päälleliimatuilta, jopa tarkoitushakuisilta. Yhdysvaltojen yksinkertainen presidentti eli ilmiselvä Trump jaksaa naurattaa hetken, mutten oikein tiedä mitä genreä kirja yrittää olla. Se on liian arkipäiväinen ollakseen scifiä, liian tarinallinen ollakseen filosofinen pohdinta, liian vakava ollakseen komedia, ja liian vaaraton ollakseen jännäri.
Herve Le Teller on tuottelias kirjailija, ja on romaanien lisäksi runoillut ja kirjoittanut esseitä sekä novelleja. Poikkeama on miehen kahdeksas romaani ja niistä ensimmäinen suomennos. Kyllä tätä voisi lisääkin lukea, ja kritiikin voi tulkita myös virheellisistä odotuksista johtuvaksi. Takakannen perusteella odotin jotain muuta, mutta luin silti innolla loppuun saakka. Kannattaa tutustua.
Arvosana: 3+/5