Olen tykästynyt stooalaisuuden ihanteisiin varsinkin Ryan Holidayn erinomaisten teosten avulla. Nyt ajattelin mennä alkulähteille ja tutustua alan varsinaiseen klassikkoon Meditations, suomeksi Itselleni. Teos on kiinnostava sekä historiansa, että sisältönsä puolesta.
Meditations perustuu Rooman keisarin Marcus Aureliuksen (s. 121, vallassa 161-180) muistiinpanoihin. Aurelius on viimeinen viidestä ns. hyvästä keisarista, ja samoin viimeinen Pax Romanan eli 200 vuotta kestäneen Rooman kulta-ajan keisari. Hänen valtakauttaan leimasivat siitä huolimatta lukuisat sodat, sekä Antoninuksen ruttona tunnettu kulkutauti, joka tappoi 5-10 miljoonaa roomalaista, eli jopa kolmanneksen valtakunnan asukkaista (ja kenties myös keisarin itsensä).
Marcus Aurelius kirjoitti Meditations -nimellä kulkevat muistiinpanot todennäköisesti vuosina 170-180, jolloin hän oli Balkanilla ja Tonavan seudulla johtamassa sotilaskampanjoita. Kahdestatoista kirjasta muodostuvia muistiinpanoja ei todennäköisesti tarkoitettu julkaistaviksi (onneksi joku fiksu nappasi nämä kiertoon!) , ja nimi Meditations on sekin jonkun muun keksimä. Aureliuksen ajatukset ovatkin rehtiä itsetutkiskelua ja itsensä rohkaisua pärjäämään haastavassa tehtävässä.
Kirja koostuu tekstinpätkistä, joiden pituus vaihtelee yhdestä lauseesta muutamaan kappaleeseen. Osa on suoria lainauksia muilta, osa Aureliuksen itsensä päätelmiä. Tietyt teemat toistuvat kirjasta toiseen.
Muistiinpanojen päätymisestä kiertoon ei ole selvyyttä. Ensimmäinen varmana pidettävä viittaus teokseen on vasta 900-luvulla, yli 700 vuotta Aureliuksen kuoleman jälkeen. Alunperin kirja kiersi kreikankielisessä asussaan, ja latinaksi se käännettiin 1558. Nykyinen teksti perustuu pääosin kahteen lähteeseen, joista toinen on jo kadonnut, ja toista kehnossa kunnossa olevaa kirjaa säilytetään Vatikaanin kirjastossa.
Lukuun valikoitui erinomaisena pidetty Gregory Haysin englanninnos. Kirjassa taustoitetaan sisältöä kiitettävällä tavalla, mikä on siinä mielessä mukavaa etten ainakaan itse osaisi erottaa mikä kohta on Aureliuksen omaa tekstiä ja missä taas lainataan jotain antiikin klassikkoa. Hayes nostaa myös esiin kohtia, joita hän epäilee joidenkin muiden lisäyksiksi (kirja siirtyi kopiosta toiseen vuosisatojen ajan, kuten Papyruksesta opimme). Kokonaisuus on erinomainen.
Sisältö soveltuu parhaiten pienissä erissä pureskeltaviksi. Lukuhetki vaatii oikeanlaisen, filosofisen mielentilan. Lukuhetki stressaavan työpäivän jälkeen ei toimi ainakaan itsellä, vaan mielen pitää olla valmiiksi rauhallisessa tilassa. Tämä toimii vaikkapa kesällä riippukeinussa, arjen keskellä pitää tarkemmin valita lukuhetki.
Kirjan opit ovat tuttua stooalaisuutta. Hyväksy maailma sellaisena kuin se on. Tee parhaasi. Älä stressaa vastoinkäymisistä. Toimii!
Jos kirjasta pitää poimia yksi asia, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan valitsen mietteet sängystä nousemisen vaikeudesta, joka ei ollut Rooman keisarille sen helpompaa kuin meille muillekaan. Torkun painamisen sijaan kannattaa nousta ylös, ja torjua lämpimän vuoteen kutsu, ja siinä kirja kieltämättä auttaa. Marcus Aurelius vietti monia vuosia sotimassa Reinin ja Tonavan rajajokien tuntumassa, joten ainakaan talvikuukausina homma ei ole ollut mitään mukavaa puuhaa edes keisarille. On helppo kuvitella mies nousemassa ylellisestä teltastaan hengitys höyryten, ja hänen asteluaan kuuraisella nurmella katsellen vastarannan metsistä nousevia vihollissotilaiden leiritulista nousevia savupatsaita. Kiusaus jättää asia jonkun muun murheeksi on varmasti ollut vahva – miksi virua pohjoisissa provinsseissa kun voisi rellestää Roomassa?
Kirjaa on helppo suositella eri syistä. Se on matka maailman mahtavimman miehen pään sisään. Se on oppikirja elämänviisauteen. Se on kiehtova historiankirja. Se on luettava.
Arvosana: 5/5
