Kuolleet Sielut on Nikolai Gogolin venäläisklassikko vuodelta 1842. Törmäsin siihen ja moneen muuhun kiinnostavaan opukseen vinttiä siivotessa. Lukemani kirja on painettu vuonna 1951, ja se on saapunut taloon kirjan välistä löytyneen kortin perusteella lahjaksi vaarivainaan äidille. Enää pitää selvittää keitä lahjanantajat ovat.
Kuolleet sielut kertoo erikoisen tarinan herra Tsitsikovista, joka kiertelee Venäjän maaseutua kuolleita maaorjia ostellen. Ostoslistalla on siis maaorjia, jotka ovat kuolleet, mutta joita ei vielä ole poistettu henkikirjoista. Tarina on mainio ja päähenkilöt erinomaisesti väritettyjä, ja ostoskierroksen lukeminen on miellyttävä kokemus.
Erityisesti pidin kirjan ajankuvasta. Kirjan kuvaus hevoskärryjen valmistelusta matkaa varten ja reissuista huonoilla teillä ilman karttoja on mukaansatempaavaa luettavaa. Tsitsikovin kauppaneuvottelut ovat nekin viihdyttäviä. Gogol kuvaa ihmisiä ja muuttumatonta ihmisluontoa erinomaisella tavalla.
Elämä Venäjällä oli 1800-luvun puolivälissä kahtiajakautunutta: yläluokan elämä koostui suojatyöstä, illallisista, kortinpeluusta ja juopottelusta, kun taas maaorjien elämä koostui työnteosta ja juopottelusta. Halu nousta hierarkiassa kuvastuu Tsitsikovista pakottavana intohimona.
Kirja herätti ajattelemaan Venäjää suuremmassa mittakaavassa. Kirjan alempien yhteiskuntaluokkien jäsenet vaikuttavat suhteellisen tyytyväisiltä osaansa – kunhan pääsevät salaa livahtamaan kapakkaan – ja aloin pohtia ovatko he edes tyytymättömiä osaansa, kenties normaalia kateutta lukuunottamatta? Onko nykyinen venäläinen oikeastaan ihan tyytyväinen Putinin hallintoon? Onko maaorjuuden ja kommunismin jättämä perinne niin vahva, ettei kansan syvissä riveissä edes osata haaveilla paremmasta?
Kirja oli nopea lukukokemus, jonka nautittavuutta kuvasi erinomainen kuvitus: kirjan päähenkilöt oli piirretty kirjailijan kuvailun mukaan. Pidin tästä yksityiskohdasta. Tarina ei myöskään ollut lyhyt, eikä liian pitkä, vaan juuri sopivan mittainen. Kirja on erinomainen pehmeä lasku venäläisklassikoihin, jos jokin massiivisempi ja vakavampi teos tuntuu liian hankalalta ensipuraisulta.
Arvosana: 4-/5
